Joulu on sekä pelimyyjien että pelien pelaajien kulta-aikaa. Ihmisillä on aikaa, eikä ole moraalisesti soveliasta poistua perheen parista muihin houkutuksiin. Syntyy tarve keksiä yhteisöllistä ajanvietettä, ja mikäs se parempaa kuin (TV:n katselu tai) lautapelien pelaaminen. Vanhat kunnon lautapelit ovat saaneet kilpailijoikseen vaikkajosminkälaisia pelivehkeitä äkspokseista, pleikkoihin ja wiifitteihin. Vannoutuneena "oikeiden" pelien eli juurikin niiden pöydän ääressä pelattavien ja ajattelua vaativien aikuisten lautapelien fanina olen ilokseni huomannut, että myös lautapelimarkkinat laajenevat vuosi vuodelta. Enää ei tarvitse kantaa kassi väärällä maksimikilomäärän rajoilla isoja pelilaatikoita ulkomailta tai tilailla Spiel des Jahres -palkinnon voittaneita laatupelejä Saksasta, vaan Lautapelit.fi tuo ja kääntää monia "oikeita" pelejä myös Suomen kielelle.

Kun aloitin lautapelien keräilyn vajaa 10 vuotta sitten, suomenkielinen sana "lautapeli" tarkoitti pyhää kolminaisuutta "Alias, Trivial Pursuit ja Monopoly". Eipä noissakaan peleissä mitään vikaa ole, kunhan niitä osaa pelata oikein: Aliaksessa ei missään nimessä saman parisuhteen osapuolet saa olla pareina, Monopolyssa pitää lopettaa, kun yhdellä pelaajista on 70 % tai enemmän kokonaisvarallisuudesta ja Trivial Pursuitissa (erit. vanhoissa painoksissa) kaikkien pelaajien tulee olla samaa sukupolvea. Vai kuinka moni 80-luvulla syntynyt tietäisi, että Pertti Karppinen aloitti kolmet olympialaiset kestäneen yksikkösoudun kultaputken juuri Montrealin kisoissa 1976 tai että Fonzie oli tietysti Onnen Päivien (engl. Happy Days) sankari ja sarja sijoittui todellakin Milwaukeen kaupunkiin Wisconsinissa. Wtf - niinpä!

Vuoden kiihkeimmän peliajan kunniaksi katsaus omaan, vielä hyvin suppeaan pelivarastooni (HUOM! Jos lautapelit eivät kiinnosta lainkaan, kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Innostukseni tuntien, tästä jutusta tulee pitkä!). Omien pelien hankinnassa pätevät seuraavat kriteerit: 1) täytyy olla pelattavissa kaksinpelinä (valitettavasti nykyään pelikavereita on yleensä vain yksi. Muistelen kuitenkin kaiholla Jyväskylän aikaisia jokaviikkoisia (tenttihin luvun aikaan jopa jokapäivisiä) pelisessioita jopa kuudella pelaajalla!), 2) kesto max. 60 min.; ideaali 45min (tämä siksi, että pelikaverini ovat pohtivaista sorttia, ja peli venyy väkisin ainakin +25% laatikon kyljessä luvatusta ohjeajasta) ja 3) jonkinlainen palkintosija tai vähintään finaalipaikka jonkun (suht. pätevän) tahon myöntämässä pelikisassa (Spiel des Jahres, Vuoden peli tms.).

Kuvat 1-2. Hyvän pelin voi tunnistaa esim. näistä merkeistä

1261609043_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1261609059_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Peliperheeni esikoinen em. pyhän kolmikon ja muiden ei-maininnan-arvoisten lapsuuden ajan "hukkaa yksi pelin osa, ja etkä tee loppupelillä enää yhtään mitään" -pelien jälkeen oli Siedler von Catan (engl. Settlers of Catan ja myöhemmin myös suomennettu "Catanin uudisasukkaiksi"). Koska hyvissä peleissä harvoin on pelin valmistuskielellä (sääntöjen oppimisen jälkeen) merkitystä, ei pelin saksankielisyys haittaa. Pelin idea on aikuisten strategiapeleille hyvin tyypillinen: rajallisin resurssein tulee yltää mahdollisimman suureen varallisuuteen/pisteisiin/rikkauteen. Pelin hienoutena on mm. erillisistä laatoista koottava pelilauta, joka on joka pelissä erilainen. Miinuksena on tuurielementti = noppien heittely: yleiskommenttina voitaneen sanoa, että mitä vähemmän noppia ja muuta säkään perustuvaa, sitä parempi peli. Kiitos silloisen kämppikseni ja erityisesti hänen Suomessa tiheään vierailleen saksalaisen poikaystävänsä, Catan-peruspeli laajentui hyvin pian sen hankinnan jälkeen myös kaupunki&ritari-lisäosalla. Ei ole ihme, että loputon innostukseni "oikeisiin" aikuisten lautapeleihin alkoi juuri Catanista, sillä suomenkielinen lautapeliraamattukin toteaa: "Hieman pidempään lautapelejä harrastaneet ovat kuitenkin lähes säännönmukaisesti saaneet alkupotkun harrastukselleen juuri Catanista." Allekirjoitan.

Kuva 3. Siedler von Catanin kansi ja pelivälineet. Lauta muodostuu kuvassakin näkyvistä kuusikulmion muotoisista palasista, jotka asetellaan pelin alussa sattumanvaraisessa järjestyksessä pöydälle.

 1261604457_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

Seuraavana hankintaan meni yhden salaseuran kokouksessa kokeilemani ilmiömäisen älykäs ja aina yhtä viihdyttävä korttipeli Bohnanza. Pelin ideana on viljellä papuja, kerätä satoa ja ansaita näin kolikoita. Rikkain voittaa. Hauska kuvitus, kaupankäyntimahdollisuus ja pelaajien määrän vaihtelun tuoma lisä tekevät pelistä jännittävän kerta toisensa jälkeen. Varsinkin ensimmäisiä kertoja pelattaessa pelaajien tuntuu olevan mahdoton tottua ajatukseen, ettei kädessä olevien korttien paikkaa saa vaihtaa. Tätä peliä on tahkottu niin paljon, että osa korteista taitaa olla jo tunnistettavissa...

Kuvat 4-5. Bohnanzan kansi ja esimerkkejä hauskasti kuvitetuista korteistä: chilipapu, soijapapu, mustasilmäpapu, haisulipapu, puutarhapapu ja punapapu

1261604462_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1261607370_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä välissä myös Suomessa alettiin tulla järkiinsä, lautapelien suomentaminen laajeni ja "oikeita" pelejä alkoi tulla myyntiin myös tavarataloihin ja marketteihin. Seuraava hankintani taisi ollakin valtaisaan maailmanmaineeseen yltänyt Carcassonnen peruspeli. Hauska ja suht. yksinkertainen laattojen ja ukkojen asettelupeli. Carcassonne on nykyään varmiten se peli, jota uuden pelaajaystävän kanssa voi alkaa pelata ilman sääntöjen selittämistä (voi että se on sitten terapeuttista! Juhannuksia lukuun ottamatta olen aina itse se, joka ensin yrittää houkutella porukkaa pelaamaan ja tämän jälkeen yrittää uskotella, että sääntöjen kuuntelu kannattaa oikeasti...) Olen kokeillut pelata peruspeliä myös erilaisilla lisäosilla, mutta en ole syttynyt niiden tuomaan lisäarvoon niin paljon, että olisin hankkinut itselleni. 

Sen sijaan Saksan retkeltä keväällä 2004 kotiintuomisina oli metsästäjä/keräilijä-Carcassonne, jossa peruspelin muutamia ongelmakohtia oli hyvin paranneltu: peruspelissä teiden rooli pisteiden tuojana jää usein vähänlaiseksi, kun taas "vihreässä versiossa" järvissä uiskentelevat kalat lisäävät jokien pistesaldoa kivasti. Peruspelin pisterohmu, hyvin aseteltu kyljellään makaava peltomies on korvattu alkuasukasversiossa vähemmän tuottavilla ratkaisuilla, mikä vähentää "no nyt sää laitoit ton peltomiehen, eikä mulla ole enää mitään mahdollisuuksia, höh, en pelaa enää..." -tilanteita. Itselläni on myös kolmas samaan perheeseen kuuluva peli, Carcassonnen uskonnollinen versio the Ark of the Covenant. Jostain syystä sen pelaaminen on jäänyt vain muutamaan kertaan, koska siihen ei ole tuotu tarpeeksi paljon uutta peruspeliin verrattuna. Rahastuksen makua; onneksi ostin itse pelin käytettynä Huuto.netistä. Mikäli nyt on päättänyt hankkia Carcassonnen itselleen, suosittelen ehdottomasti vihreää kivikausiversiota peruspelin sijaan! 

Ei vain Carcassonnessa, vaan muutenkin olen hyvin skeptinen lisäosien suhteen. Oman näkemykseni mukaan ne vaikuttavat lähinnä rahastuskeinolta: hinta on yleensä lähes uuden pelin tasoa ja vain harvoin lisäosat tuovat peliin niin paljon uutta, että niiden hankkiminen olisi hintansa väärti. Ostan mielummin täysin uuden pelin ja saan näin samoilla kustannuksilla lisää uusia pelituttuja.

Kuvat 6-9. Carcassonne-peruspeli, ukko kaupungissa/tiellä (hyvin epämääräisesti aseteltu ukko; ei kävisi päinsä meidän pelissä), kivikausi-Carcassonne ja uskonnollinen versio samaisesta pelistä.

1261605566_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 1261605589_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 1261605604_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 1261605645_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Samaiselta saksanmatkalta uuteen kotiinsa muutti (tilanpuutteen vuoksi kaverin laukussa) myös Saint Petersburgh, jota ei tietääkseni ole suomeksi vielä käännetty. Pelissä rakennetaan Pietarin kaupunkiin hienoja rakennuksia ja vokotellaan aatelisia asumaan kaupunkiin. Kaikki tämä lautapeleille tyypillisellä idealla: rahaa on vähän, ja pisteitä pitäisi saada mahdollisimman tehokkaasti (koko ajan) eri strategioita käyttämällä. Hyvä tapa oppia saksankielistä luxuslukaali- ja aatelistermistöä! :) Koska kuvat kuitenkin kertovat enemmän kuin "Steuereintreiber" tai "Potemkinsches dorf", on peli (sääntöjen opettelun jälkeen) kielivapaa.

Seuraavaksi vaatekaapin yläkaappiin taisi muutta Menolipun peruspeli ja aika pian siihen tarkoitetut lisäosakortit. Pelin mukana tulevat kortit ovat ärsyttävän pieniä, mihin lisäosan suuremmat, normaalien pelikorttien kokoiset vaunu- ja reittikortit tuovat selkeää helpotusta. Menolipun hyvinä puolina on sääntöjen helppous: peliä pääsee pelaamaan tosi pian myös kokemattoman pelaajan kanssa. Lieneekö syynä sääntöjen helppous tai idean yksinkertaisuus, mutta Menolippua tulee nykyään harvemmin pelattua (eikä koskaan ilman lisäosan tuomia lisäreittimahdollisuuksia). Aloittelijalle erittäin hyvä peli "oikeiden" pelien maailmaan tutustumiseen!

Kuvat 10-12. Pietari-pelin kansi ja lauta pelin loppuvaiheessa sekä Menolipun kansi ja sisältö pelin loppuvaiheessa.

1261607000_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 1261606992_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 1261606984_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Menolipusta onkin hyvä siirtyä Thurn und Taxisiin, jonka idea on hyvin samanlainen Menolipun kanssa: pelissä muodostetaan peräkkäin aseteltavien korttien avulla postireittejä ja rakennetaan postikonttoreita Saksan, Sveitsin ja Puolan kaupunkeihin. Jokaisella kierroksella on mahdollista käyttää yhtä apukeinoa helpottamaan yhtenevien reittien rakentamista. Varteenotettava vaihtoehto niille, jotka miettivät Menolipun hankitaan: ottakaa mieluummin tämä.

Kuvat 13-14. Thurn und Taxisin kansi ja pelilauta (ei täysin samanlainen kuin Suomen versiossa)

1261607635_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 1261607643_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaapista löytyvät myös viime vuosina hankitut ja vähemmän pelatut Portobello Market ja Alhambra. Jälkimmäinen on ehdottomasti parempi useammalla kuin kahdella pelaajalla, mistä johtuen pelin pelaaminen on jäänyt vähemmälle. Myös Manila on ollut pitkään pannassa, koska se vaatii vähintään kolme pelaajaa samalla kertaa pöydän ympärille.

Lyhytpinnaisena ihmisenä en ole pelannut usein myöskään kaapissa makoilevaa Samuraita. Mun hermot ei kestä, jos pelipöydän toisella puolella tapahtuu liikaa kyynärpäihin nojailua, puhinaa ja ajattelua. En siis suostu pelaamaan tätä ilman shakkikelloa. Pelissä pitää olla sopiva määrä äksöniä ja tapahtumia koko ajan ja siirrot pitää suunnitella etukäteen. Ni. Muuten voi siirtyä pelaamaan shakkia (ilman kelloa) :) 

Kuvat 15-19. Alhambran pelilauta koostuu vuorotellen aseteltavista laatoista, Alhambran kansi, Portobello Market levitettynä, Samurain lauta ja kolmen eri symbolit nappulat sekä Samurain kansi.

1261608778_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 1261608789_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 1261608836_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1261608895_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 1261608887_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Viimeisimpänä, mutta ei tosiaan vähäisimpänä uusin hankinta (ennen ensi viikolla tapahtuvaa "omien joululahjojen ostoa") Oregon. Pelissä uudisraivaajat ovat saapuvat Oregoniin joskus 1800-luvulla ja tarkoituksena on rakentaa posteja, asemia, kauppoja ja satamia sekä kaivaa kultaa ja hiiltä. Eniten pisteitä kerännyt on, yllätys yllätys, voittaja. Oregonissa on sääntöjä ehkä 10, mutta kun ne oppii, peli on helppoa kuin heinänteko. Erilaisia toimintastrategioita ja pisteidenkeräystaktiikoita on monia. Kaverin suunnitelmiin voi vaikuttaa jonkin verran (ainakin kaksinpelissä). Mikäli pelaajia on 4, on lauta aikamoisessa tehokäytössä ja oman vuoron suunnittelu etukäteen tietysti hankaloituu.

Kuvat 20-21. Oregonin kansi ja pelilauta pelin loppuvaiheessa neljällä pelaajalla (punainen, keltainen, vihreä ja sininen)

1261612405_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 1261612414_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lisätietoja kaikista peleistä ja tämän sivun kuvat: www.lautapelit.fi, www.lautapeliopas.fi ja erilaiset pelisivustot.

Lisäksi peliperheeseeni kuuluvat Rappakalja ja muutamia muita ei "oikeisiin" peleihin laskettavia illanistujaispelejä. Seuraavana uuden kodin em. pelien kaverina ovat saamassa joku/jotkut ( > kaikki...) seuraavista (lista päivittyy noin kerran päivässä):

- Dominion - valtakunta
- Stone Age
- Livingstone
Puerto Rico
Caylus
Pandemia

Tervetuloa pelaamaan ja hyviä strategioita jouluisiin peleihin kaikille pelien ystäville ja sellaisiksi aikoville! :)