Aloittamisen vaikeus, se häiritsee monissa tilanteissa ja olosuhteissa.
Tiskaaminen on kaikista pahin; jo ajatus käsien rypistymisestä, vedessä lilluvista sattumista ja huuhtomisvesien valumisesta hihan suun ohi kainaloon saakka astioita kaappiin nostellessa vie fiiliksen. Kun sitten vihdoin saa tsempattua itsensä laskemaan vettä altaaseen, ja varsinkin kun kaikki astiat ovat prosessin edetessä siirtyneet oikealla puolella suoritettavasta vaiheesta 1 vasemmanpuoleisessa yksikössä tapahtuvaan vaiheeseen 2, koko homma tuntuu naurettavan yksinkertaiselta. Kuinka saattoikaan olla niin laiska, ettei näin iisiä hommaa viitsinyt aiemmin aloittaa?!
Toivottavasti tässä projektissa käy samoin! Nettisivujen noin puoli vuotta sitten tapahtuneesta sulkeutumisesta lähtien olen tsempannut itseäni aloittamaan tämän suuren 2000-luvun harrastamisen. Onhan siitä jo kirjoitettu kirjakin! (Tuomas Kilpi 2006. Blogit ja bloggaaminen) Selaan päivittäin useita blogeja, joten voin varmaan kutsua itseäni aktiiviseksi blogittelijaksi. Erityisen hyviä ovat ne, joissa
a) ulkoasu suosii töissälukijaa; ei värejä, ei tekstistä ja hallitun kokoisista kuvista poikkeavia elementtejä. Erityisesti vahvan väriset taustat ja kaikki vilkkuva, välkkyvä, edestakaisin sinkoileva tai ylipäätään kaikenlainen liikkuva on suuri eiei. Hyi teitä efektifaneja! Kävijälaskurista jää monta naksautusta puuttumaan typerien vilkkufantasioidenne takia.
b) tekstit ovat lyhyitä, aihe selviää jo otsikosta ja tärkeimmät sanat on lihavoitu. Lukijalle helppoa, nopeaa, näppärää. Tehokkuus kunniaan sanoo tuottavuustutkija. Tai vaihtoehtoisesti voi olla pitkiäkin juttuja, mutta tällöin blogi ei saa päivittyä usein; kohdatessaan ajanpuute ja runsaudenpula luovat suoriutumispaineita.
c) tekstissä on mahdollisimman vähän ennalta arvattavia juonenkäänteitä ja paljon nasevaa sanailua. Blogit todellakin voivat pelastaa kansalaisjournalismin.
d) on paljon upeita kuvia (eri aiheista); kuvat kertovat enemmän kuin jne.
e) on oikeata elämää. Ketä kiinnostaa pelkkä menestys ja onnelliset loput?
f) jotain mihin samastua. Useimmissa seuraamissani blogeissa tämä yhdistävä tekijä on (ehkä vähän tylsästi) saman eläinlajin, jopa saman koirarodun valinta.
Voin jo tässä vaiheessa luvata, että tämä blogi ei tule täyttämään edellämainituista kuin muutaman. Mutta ainakin sen avulla voidaan paikata puuttuvia nettisivuja ja kertoa sitten vaikka vaan niistä menestyksistä ja onnellisista lopuista :)
Tiskaaminen on kaikista pahin; jo ajatus käsien rypistymisestä, vedessä lilluvista sattumista ja huuhtomisvesien valumisesta hihan suun ohi kainaloon saakka astioita kaappiin nostellessa vie fiiliksen. Kun sitten vihdoin saa tsempattua itsensä laskemaan vettä altaaseen, ja varsinkin kun kaikki astiat ovat prosessin edetessä siirtyneet oikealla puolella suoritettavasta vaiheesta 1 vasemmanpuoleisessa yksikössä tapahtuvaan vaiheeseen 2, koko homma tuntuu naurettavan yksinkertaiselta. Kuinka saattoikaan olla niin laiska, ettei näin iisiä hommaa viitsinyt aiemmin aloittaa?!
Toivottavasti tässä projektissa käy samoin! Nettisivujen noin puoli vuotta sitten tapahtuneesta sulkeutumisesta lähtien olen tsempannut itseäni aloittamaan tämän suuren 2000-luvun harrastamisen. Onhan siitä jo kirjoitettu kirjakin! (Tuomas Kilpi 2006. Blogit ja bloggaaminen) Selaan päivittäin useita blogeja, joten voin varmaan kutsua itseäni aktiiviseksi blogittelijaksi. Erityisen hyviä ovat ne, joissa
a) ulkoasu suosii töissälukijaa; ei värejä, ei tekstistä ja hallitun kokoisista kuvista poikkeavia elementtejä. Erityisesti vahvan väriset taustat ja kaikki vilkkuva, välkkyvä, edestakaisin sinkoileva tai ylipäätään kaikenlainen liikkuva on suuri eiei. Hyi teitä efektifaneja! Kävijälaskurista jää monta naksautusta puuttumaan typerien vilkkufantasioidenne takia.
b) tekstit ovat lyhyitä, aihe selviää jo otsikosta ja tärkeimmät sanat on lihavoitu. Lukijalle helppoa, nopeaa, näppärää. Tehokkuus kunniaan sanoo tuottavuustutkija. Tai vaihtoehtoisesti voi olla pitkiäkin juttuja, mutta tällöin blogi ei saa päivittyä usein; kohdatessaan ajanpuute ja runsaudenpula luovat suoriutumispaineita.
c) tekstissä on mahdollisimman vähän ennalta arvattavia juonenkäänteitä ja paljon nasevaa sanailua. Blogit todellakin voivat pelastaa kansalaisjournalismin.
d) on paljon upeita kuvia (eri aiheista); kuvat kertovat enemmän kuin jne.
e) on oikeata elämää. Ketä kiinnostaa pelkkä menestys ja onnelliset loput?
f) jotain mihin samastua. Useimmissa seuraamissani blogeissa tämä yhdistävä tekijä on (ehkä vähän tylsästi) saman eläinlajin, jopa saman koirarodun valinta.
Voin jo tässä vaiheessa luvata, että tämä blogi ei tule täyttämään edellämainituista kuin muutaman. Mutta ainakin sen avulla voidaan paikata puuttuvia nettisivuja ja kertoa sitten vaikka vaan niistä menestyksistä ja onnellisista lopuista :)
Kommentit