PinAgi järjesti epäviralliset agikisat mukavasti meidän kotikentällä Ojangossa. Sarjoina möllit ja kisaavat, hinta 5€/startti. Pääkaupunkiseudulla on aikamoinen kirjo episten hinnottelussa; keskimääränen hinta taitaa olla vitosen, mutta myös 7€ on nähty. Vitosen maksaa vielä mielellään, kun tietää sen menevän hyvään tarjoitukseen, mutta 7€ on jo siinä ja siinä; oikeisiin kisoihin kun pääsee jo 10€:lla (oman seuran kisat ainakin).

Eli kisattiin eka möllimedi-luokassa kilpailun ulkopuolella. Namitin lähdössä (eli menin ykkösesteen taakse, palasin palkkaamaan ja sit lähdettiin), sekä molemmilla kontakteilla. Puomilla Sera maastoutui taas liian aikaisin. Kontaktiin osui kyllä hienosti, mutta etutassut eivät olleet hiekalla. Päätettävänä onkin nyt, yritänkö saada paikan 100-varmaksi, eli aina etutassut hiekalla, vai toivonko parasta, että se jatkossa menee maahan aina kontaktilla eikä tarjoa koskaan pysähtymistä jo ennen kontaktia. Luultavasti valitsen tuon ensimmäisen, eli harjoittelussa palataan alkuun; alusta takaisin puomin loppuun hiekalle ja palkka vaan sillon, kun koira menee täysillä maahan niin, että etutassut on alustalla.

Toinen startti oli kisaavien medien luokassa. Rata oli melko helppo, eikä harmillisesti sisältänyt esim. keinua, vaikka minusta keinu pitäisi AINA olla epävirallisissa kisoissa. Kuten myös pussi, rengas, kepit, pituus ja kontaktit. Hypyt vähemmäksi, niitä kun tulee aina tehtyä, ja erikoisesteitä radalle.
Vitonen tuli kepeiltä, jossa ohjasin Seran kakkosväliin. Meidän suoritusvuoro oli vasta n. klo 21:40 ja kentällä oli niin pimeä, etten nopean käännön jälkeen erottanut harmaita keppejä harmaasta hiekasta! Aidosti olin näkevinäni toisen kepin olevan ensimmäinen, ja ohjasin Seran sinne. Ja sinnehän se menee, mihin sen ohjaa!
Keppitöppäilyäni lukuunottamatta olin rataan tosi tyytyväinen; käännökset tuli tiukoiksi, kepit meni nopeesti ja varmasti, Sera irtosi hyvin esteille mun jäädessä kauemmaksikin, oma liike oli nopeaa ja ohjauksessa onnistuin suunnitellusti. Ja mikä parasta: puomin kontakti oli täydellinen! Juoksin oikein teatraalisen kovaa "matto"-käskyn jälkeen kontaktin ohi ja valssasin, mutta Sera pysähtyi juuri oikeean kohtaan eikä hievahtanutkaan!! Ai että tuli mahtava tunne ja kehuin sitä vuolain sanoin ennen jatkamista :)

Tuloksena siis vitonen, jolla voitettiin luokkamme ja Sera sai ansaitsemansa palkinnon; uuden hienon pallon. Voiko pallohullu vesikoira muuta kaivatakaan?! :)