Lauantaita edeltäneen keskiviikon reeneissä kepit oli menny aika huonosti (hätäilin joka radalla ja Sera varasti toistuvasti keppien jälkeen olevalle putkelle ohittaen viimeisen keppivälin), ja mulla oli pinttynyt takaraivoon asenneongelma keppejä kohtaa. Olinhan jo aikaisemmin päättänyt opettaa kepit kokonaan alusta ja siis sillä asenteella, että turha sitä estettä on nyt mennä, kun sitä ei osata niin sitä ei osata.
Jyväskylän kisoissa ensimmäinen rata meni näin:
Meillä tuli hylky jo alussa Seran mennessä viitosputkeen väärästä päästä. Hankaluuksia aiheuttivat myös kepit (viikonlopun riivaus), este 10 ja keinu, johon me tämän radan suorittaminen lopetettiinkin. Ohjasin Seran keinulle esteen oikealta puolelta tarkoituksena koukata vasemmalle puolen ennen keinun laskeutumista. Annoin kuitenkin aivan liian epäselvän keinu-käskyn ja Sera hyppäsi kauniissa kaaressa lähes syliini. Huh huh, hieman pelästyin! Seuraavan kerran, varsinkin jo keinu tulee puomin jälkeen, pitää olla tarkempi käskyn sel-key-den ja ajoituksen kanssa.
Jyväskylän seuraava rata meni näin:
Rata meni täydellisesti keppeihin saakka ja niiden jälkeen; hienot kontaktit, muistin ohjata kuten suunniteltua, monille koirille ongelmia aiheuttaneet kohdat (esim. 5-6-7-8-9 ja 15-16-17-18) meni sujuvasti ja nopeeta ja jäi onnistunut fiilis. Mutta ne kepit, ne kepit; jälleen kaksitoista keppiä oli liikaa ja yhdennentoista kohdalla lähdin hosumaan jo putkea kohti. Oi voi, miksei sitä koskaan voi ottaa opikseen. Tuloksena siis hylky; korjasin kepit väärin.
Kolmannen radan ratapiirrosta en valitettavasti muista, mutta se meni ihan hyvin. Tuloksena 20,20; 2*5 kepeiltä (kuinkas muutenkaan...) ja 10,20 keppijunnaamisen takia tulleesta yliajasta. Kuten edellisestä, myös tästä jäi tuloksesta huolimatta hyvä fiilis!
**
Ongelmanamme on nyt siis se, että vuorotellen sekä ohjaajan että koiran mielestä 10-11 keppiä on ihan tarpeeksi hyvä suoritus, joten ensimmäisen tai viimeisen välin voi jättää aivan hyvin tekemättä. Yleensä viimeinen väli unohtuu, kun minä olen jo hosumassa seuraavalle esteelle. Senpä takia olenkin aloittanut nyt keppien opetuksen ihan alusta kujakeppejä apuna käyttäen. Niillä yritän saada Seran päähän iskostettua, että kepit eivät koostu 12 erillisestä esteestä (näin se tuntuu ajattelevan nyt), vaan yhtenäisestä kujasta, jonka läpi päästäkseen pitää hieman kierrellä keppejä."Kepit"-käskystä lähtien koko aiempi keppihistoria joutaa nyt Ämmänsuolle, ja koko homma on aloitettu alusta. Raportoin tulevaisuudessa, miten uusi keppieste alkaa hahmottumaan.
Kommentit