agilityn kolmosluokkalaisina!!!
Siis kyllä; sieltä se napsahti sunnuntain kisoista Tampereelta; medi2-luokasta nollatulos, sijoitus 2./10 --> SERT ja siirto agilityn kuninkuusluokkaan! Bumtsikawauaa!! :)
Eteläpuistossa on taikaa; ollaan oltu siellä kaksi kertaa kisaamassa. Ensimmäisellä kertaa kaksi vuotta sitten toukokuussa Sera voitti Match Show ollen BIS-1 ja sai isoimman pokaalin, mitä kukaan meidän perheestä, vaikka kovin on yritetty pallo- ja mailapelejä tahkota viiden ihmisen voimin. Nyt toisissa kisoissa, tällä kertaa lajina agility, saavutettiin viimeinen luokanvaihtoon oikeuttava kakkosluokan nolla ja Iittalan HotCool-lasi kainalossa saatiin lähtömerkki kolmosluokkaan.
Edit 14.5.2008
Tässä sunnuntain kisojen ensimmäinen rata, eli Medi2 - agilityrata. Lauantain kisojen hyppyradan virheistä oppineena päätin muuttaa ohjausstrategiaani tämän päivän kisoihin: sen sijaan että etsisin radalta vaikeat kohdat ja keskityn pelkästään niihin (kuten eilen), päätinkin tänään keskittyä ohjaukseeni kokonaisuutena. Kyllä Sera menee oikein, jos ohjaan sitä oikein! Erityisesti pyrin välttämään nopeita yhtäkkisiä liikkeitä (mulle niin tyypillisiä äkkipysähdyksiä ja käsillä miten-sattuu-hosumisia) ja panostamaan sulavaan liikkumiseeni (hah hah). Rata näytti tältä:
Alku meni sujuvasti; 1-2-3. Pätkällä 4-5-6 keskityin sujuvuuteen eli mahdollisimman tiukkoihin käännöksiin kuitenkin ilman, että rima tippuu. Onnistui mielestäni ihan hyvin. 7-8-9: kepeille sai tehtyä hyvän tien ja Sera syöksyi lähettämällä hyvin liikkeelle. Kepeiltä (9) hypyn (10) kautta A-esteelle (11) oli hieman kinkkinen, koska puomin pää houkutteli hypyn takana kutsuvasti. Meillä ei ongelmia, huh.
Este 12 jälkeen useampi koira sujahti putken (13) väärään päähän, joka piirtämästäni ratapiirroksesta poiketen oli vielä houkuttelevammin aseteltu hypyltä (12) katsottuna. Tässä meinasi tulla virhe; Sera oli jo sinkoamassa putken väärään päähän, mutta onneksi sain "kantavan" ääneni avulla sen katseen kiinnittymään putken oikeaan eli vasempaan päähän. Huh, meinas tulla moka.
Puomilla 14 alastulolla "matto"-käsky ja itse jatkoin estettä (15) kohti; Sera pysähtyi hienosti ja lähti liikkeelle vasta "mennään"-käskystä. JIHAA!!! :) Putkeen (16) ohjasin oikein molempien käsien voimalla, sillä myös putken väärä pää oli houkuttelevasti tarjolla, tosin mulla oli selkä sinne päin. Ei ongelmaa, ja loppupätkä renkaalta (17) esteelle (18) ihan täysillä.
Vielä radalta poistuessani en tiennyt oliko suoritus virheetön, koska ei sitä aina ohjatessa näe: erityisesti alun tiukoissa kurveissa olisi rima saattanut tulla alas huomaamattani. Onneksi suoritus tallentui videolle, josta paljastui tuomarin käsien pysyvän alhaalla maaliintulotaputuksia lukuunottamatta. Jes! Luokassa oli muutamia tosi nopeita koirakoita, joten vielä virheettömän suorituksenkaan jälkeen en uskaltanut luottaa palkintosijaan (nimim. Liedon kisojen 4. sija liian tuoreessa muistissa).
Onneksi tällä kertaa kuitenkin kävi hyvin ja nollatuloksella tultiin kakkosiksi Lordin ja Johanna Nybergin (TAMSK) jälkeen. Eipä me heillekään paljoa hävitty; meidän tulos -8,50 ja voittajilla -8,96!
**
Koska menestystä tuli heti sunnuntain ensimmäisellä radalla, päästiin kisaamaan toinen päivän kilpailuista medi3-luokassa. Rata meni näin:
Tosi mukava rata, ja jo rataantutustumisessa tuntui, että tää hyvin menee; paljon käännöksiä = koira pitää olla kokoajan hanskassa. Ei pitkiä juoksusuoria; en ole kovin hyvä pysymään tuhattakahtasataa kiitävän vesikoiran vauhdissa. Kontakteista jäi aamun radalta hyvä fiilis, ja nekin löytyivät radalta.
Alku 1-2-3-4; ei ongelmia. Putkeen (4) menoa tosin hidasti kova puuskittainen tuuli, ja tuntui kuin Seran vauhti olisi kokonaan pysähtynyt kolmosesteen jälkeen. Esteet 5-6 ohjasin kummatkin oikealta enkä valssannut kuutosen jälkeen (osa starttaajista valitsi tämän vaihtoehdon). Putkeen (7) menossa tuli hieman turhia askeleita, sillä Sera oli lähdössä A-esteelle (15), ei suinkaan putken väärään päähän, kuten jotkut. Puomin (8) kontakti meni taas tosi hyvin, kuten myös esteet 9-10. Kuten mainitsin, aivan järven rannalla olevalla kentällä tuuli kovaa ja mm. juuri meidän ylitettyä este (10), rima tuli alas tuulen voimasta. Juuri, kun Sera suuntasi kohti pituutta (11), molemmat oikeanpuoleiset pituuden sivukepit kaatuivat esteen päälle. Sera ei siitä niinkään välittänyt, mutta mulla meni pasmat aivan sekaisin. Tästä syystä seuraavana esteenä olleet kepit (12) menivät ihan plörinäksi; ohjaaja ei tiedä mitä näyttäisi ja koira on ihan ihmeissään, miksen ohjaa. Kepeiltä siis hylky.
Keppien jälkeen este (13) ja putki (14) oli koetinkivi meille vaikeasta ohjauksesta: olin keppien jäljiltä koiran vasemmalla puolella, josta ohjasin esteelle (13) ja putkeen (14) takaaleikaten niin, että jäin esteen taakse. Ei onnistunut ihan täysin, sillä Sera tuli pitkällä loikalla pitkälle esteen taakse ja putkelle käännökseen tuli siis paljon turhia askelia. Oikealta ohjaten A-este (15), "matto"-käsky alastulolla ja oma liike jatkui putken oikeaan päähän saakka. Onnistui, jes! Putki (16), esteet 17-18 ja vahvasti oikealle kääntäen, putken suuta välttäen vika este (19).
Kokonaisuutena jäi radasta tosi hyvä fiilis; ohjaus onnistui suunnitellusti ja koko rata meni keppejä lukuunottamatta tosi hyvin! Tosi hyvä aloitus kolmosluokkaan; tästä on hyvä jatkaa :)
Kommentit