Seran työtä on loikoilu, söpönä oleminen, hännänheilutus, mun juttujen kommentointi (olla siis aina samaa mieltä) sekä lenkki- ja harrastuskaverina oleminen. Koska vappu on työväen juhla ja yksi Seran työtehtävistä on agilityn harrastaminen, oltiin agiliitämässä myös vappuaattona.
Eipä ollut reenikentillä (yht. 4 agikenttää, ja muutama tokoiluun/tottikseen tarkoitettu sekä flyball-areena) ruuhkaa, kun seiskaksi sinne mentiin. Mutta vaikka lähes kaikkien muiden ryhmien reenit oli tältä keskiviikolta peruttu, meidän ryhmäläisistä oli puolet paikalla. Kiitoksia seurasta Wudi ja Mona&Mila omistajineen! :)
Otin mukaani muutaman ratapiirroksen, jotka olin kopsannut Ässä-vesikoiran blogista; kiitos Kati, että jaksat aina laittaa reenikuvaukset ratapiirrustuksineen blogiinne! :) Tällä kertaa valitsin nämä möllikisojen radat, joissa pääsi reenaamaan tiukkoja käännöksiä (=ohjauksen oikea-aikaisuutta), takaaleikkauksia, kontakteja ja ylipäätään ohjaajan liikkumista. Ensin rakennettiin möllirata, sitten kisaavien.
Möllirata meni hyvin; kontaktit meni hyvin, putken oikea pää löytyi ja sain liikuteltua itseäni ihan hyvin.
Kisaavien radalla alun ja lopun siksak tuotti hieman ongelmia, kunnes älysin kokeilla takaaleikkauksia. Olen uskotellut itselleni, ettei Sera siedä takaaleikkaamista, eikä niitä siksi kannata edes yrittää. Nyt kun vaihdettiin strategia valsseista takaaleikkauksiin, ratasuoritus muuttui paljon sujuvammaksi, vauhtia tuli lisää ja Serakin tuntui nauttivan enemmän, kun en ollut sen tiellä. On se hyvä, että ohjaajallakin joskus lamppu syttyy! :)
Yleisemminkin, jonkun pitäisi pakottaa mut luottamaan enemmän koiraan ja sen etenemiseen. Se kyllä irtoaa esteille, sietää takaaleikkauksia, kääntyy, tottelee, pujottelee ja nykyään ottaa kontaktitkin; miksen siis luottaisi siihen enemmän, opettelisi antamaan käskyt ajoissa ja selkeästi, ohjaamaan paremmin ja lopettamaan sen esteeltä toiselle viennin "kädestä pitäen"?!? Ärsyttää jo pelkkä ajatus omasta tyylistä... Jos joku lukijoista joskus katselee meidän reenaamista, viitsittekö mainita tuosta asiasta tasasin väliajoin? :)
Eipä ollut reenikentillä (yht. 4 agikenttää, ja muutama tokoiluun/tottikseen tarkoitettu sekä flyball-areena) ruuhkaa, kun seiskaksi sinne mentiin. Mutta vaikka lähes kaikkien muiden ryhmien reenit oli tältä keskiviikolta peruttu, meidän ryhmäläisistä oli puolet paikalla. Kiitoksia seurasta Wudi ja Mona&Mila omistajineen! :)
Otin mukaani muutaman ratapiirroksen, jotka olin kopsannut Ässä-vesikoiran blogista; kiitos Kati, että jaksat aina laittaa reenikuvaukset ratapiirrustuksineen blogiinne! :) Tällä kertaa valitsin nämä möllikisojen radat, joissa pääsi reenaamaan tiukkoja käännöksiä (=ohjauksen oikea-aikaisuutta), takaaleikkauksia, kontakteja ja ylipäätään ohjaajan liikkumista. Ensin rakennettiin möllirata, sitten kisaavien.
Möllirata meni hyvin; kontaktit meni hyvin, putken oikea pää löytyi ja sain liikuteltua itseäni ihan hyvin.
Kisaavien radalla alun ja lopun siksak tuotti hieman ongelmia, kunnes älysin kokeilla takaaleikkauksia. Olen uskotellut itselleni, ettei Sera siedä takaaleikkaamista, eikä niitä siksi kannata edes yrittää. Nyt kun vaihdettiin strategia valsseista takaaleikkauksiin, ratasuoritus muuttui paljon sujuvammaksi, vauhtia tuli lisää ja Serakin tuntui nauttivan enemmän, kun en ollut sen tiellä. On se hyvä, että ohjaajallakin joskus lamppu syttyy! :)
Yleisemminkin, jonkun pitäisi pakottaa mut luottamaan enemmän koiraan ja sen etenemiseen. Se kyllä irtoaa esteille, sietää takaaleikkauksia, kääntyy, tottelee, pujottelee ja nykyään ottaa kontaktitkin; miksen siis luottaisi siihen enemmän, opettelisi antamaan käskyt ajoissa ja selkeästi, ohjaamaan paremmin ja lopettamaan sen esteeltä toiselle viennin "kädestä pitäen"?!? Ärsyttää jo pelkkä ajatus omasta tyylistä... Jos joku lukijoista joskus katselee meidän reenaamista, viitsittekö mainita tuosta asiasta tasasin väliajoin? :)
Kommentit