Sunnuntain kisasta kiivastuneena ajelin maanantaina heti töiden jälkeen Ojankoon. Junnualkeiden reenit oli tältä viikolta peruttu toisen ohjaajan työkiireiden vuoksi, ja ryhmälle varattu koulutusaika siis vapaa. Edellisellä viikolla olin miettinyt reenaavani tänä maanantaina kauko-ohjauksia putkella, puomilla ja parilla esteellä (harjoite Clean Run -lehdestä 12/2005), mutta kuten arvata saattaa, eilinen jäi sen verran kaihertamaan, että suunnitelma muuttui.

Maanantaina oli pääkaupunkiseudulla niin kaamea myrsky, ettei Reiskakaan meinannut tiessä pysyä uusista superrenkaista huolimatta (tai ehkä juuri niiden ihmevoimasta johtuen?!). Agikentällä estejohtimet olivat lennelleet pitkin kenttää ja kenttien välissä olleet aidan osin kaatuneet. Tuulen mukana pöllyävän hiekan ja kivituhkan aiheuttamista extreme-olosuhteista huolimatta rakensin sunnuntain radan alun eli esteet 1-4 sekä houkuttimiksi keinun ja A:n paikoilleen, kuten eilisellä radalla.

Kokeilin alkurataa eri ohjaustekniikoilla ja kerrattiin kontakteja puomilla, A:lla ja keinulla. Lisäksi lopussa otin muutaman keppisarjan. Kaikki meni ihan hyvin ja nyt tajusin, miten eilisen ohjauksen olisi voinut tehdä koiralle helpommaksi. Suurin agilityn vaikeus on se, että koira menee yleensä sinne mihin ohjaa. Sen on välillä tosi vaikeaa muistaa :)