"... seuraa nyt vesikoiraa tähystävää."

1645635.jpg

Tänään käytiin kesän ekalla melontareissulla Päijänteellä. Sen tarkempaa päämäärää tai suuntaa ei ollut, joten mentiin mukavasti tuulelta suojassa pari tuntia rantojen suuntaisesti (ja arvosteltiin rannalle rakennettuja mökkejä; mullahan on se yksi salainen harrastus liittyen pimeässä liikkumiseen koiran kanssa. Tää on sen kesäversio.).

***

"Kanootin keveän rämeelle soudan,
rannalta vesilelua heitällä saan."

1645641.jpg

Rantauduttiin erääseen saareen tarkoituksena keittää teet mukana olleella keittimellä. Sinoliakin oli muistettu ottaa mukaan, mutta ei paljon muuta. Ei uskoisi, että jokaisella reissulaisella on useampia satoja vaelluskilometrejä takana (myös ryhmän koirajäsenellä, joskaan sen syyksi ei kehtaa kauheesti laittaa): tarvittavista vehkeistä kotiin olivat jääneet "vaan" vesipullo, juomapullot, Seran pelastusliivit (ne huomattiin tosin jo lähdössä kanoottivajalla) ja, ehkä tärkeimpinä, tulitikut. Kaupunkilaiset matkassa, you got it. Onneksi matkassa sentään oli ne tosi-retkeilijälle tärkeimmät; eiliset pizzan jämät, miniluumutomaatit ja tummat viinirypäleet :)

***

"Kultaa ja hopeaa melassa välkkyy,
kun tuhannet pisarat kimaltelee [uponnutta "vesilelua" kalastaessa]."

1645654.jpg

Koska ei yhtään olisi tehnytkään mieli teetä tai ylipäätään mitään juotavaa, tauko meni Sekkua viihdyttäessä. Olin aamulla ostanut uuden frisbee-lelun [kuvassa] eläinkaupassa käydessäni hintaan 5,95€. Virhe. En edes muista, olenko ostanut pentuajan jälkeen Seralle yhtäkään lelua syystä että, ne on kalliita; niistä ei välttämättä irtoakaan iloa; peristeiset sukka/hanska/tennispallo-viritelmät on paljon kätevämpiä; ne hajoaa liian helposti. Tällä kertaa ensimmäisen lisäksi viimeinen uhkakuva toteutui; ostohetkestä tasan tunnin ja 20 minuutin kuluttua, Masaniemeen suuntautuneen iltapäiväuinnin tuoksinassa lelussa ollut naru meni poikki ja kangas yhdestä kohtaa rikki.
 
Illan melontareissulla lelun lopullinen kohtalo oli käydä toteen. Tiedoksi kaikille: kuvassa esiintyvä lelu kelluu vain noin 10 heittokertaa. Melontataulla, noin 4 tuntia frisbeen ostohetkestä, se sitten upposi. Voitte kuvitella, että ihan vaan pikkasen jäi pienen vesikoiran pääkopan herneparia vaivaamaan lelun kohtalo, eikä siitä niin vaan lähdettykään kohti rantaa. Vinkumisen, pyöriskelyn ja turhien uintilenkkien jälkeen ihmisen oli pakko auttaa. Hetki siinä meni kikkaillessa ja kanoottia pyöritellessä ja melkein itsekin upottua, mutta lopulta uppofrisbee saatiin pintaan. Kuva otettu illalla parvekkeella; onnellinen loppu, vaikkei teetä saatukaan.