Ei tarvitse kovin pitkästi kertoilla ensimmäisten kolmen kisan tuloksista. Sera vetää täysillä, radat on hauskoja, pohja hyvä, sää aurinkoinen ja lämmin, fiilis korkealla; mutta mitä tekee ohjaaja?!? Oma ohjaaminen on ollut tosi säälittävää; vaikea siinä on koiran mennä, kun kuski jättää puolet esteistä ohjaamatta ja toisen puolen ohjaa miten sattuu. Nyt nainen ryhdistäydy, prkl!! :)

***

PE 4.7.2008: A-kisa (KV); agirata - tulos 5vp (aika n. -4; voittajan aika n. -13...)
Harmillinen vitonen riman tiputuksesta. Tein taas perinteiset; riuhtaisin kädet täysillä alas (muka kääntymisen merkiksi) Seran ollessa esteen päällä ja rimahan siitä silloin tippuu. Pitäisihän tuo jo tietää! Sijoitus noin 25/89.

PE 4.7.2008: A-kisa (KV); hyppyrata - tulos HYL (aika taisi olla ihan OK)
Hyppyradalla idioottimainen virhe ei edes niin kovin vaikeassa kohdassa. Välistävedossa en kääntynyt tarpeeksi, joten Sera hyppäsi esteen väärältä puolelta. Tarkkuutta ohjastaja, tarkkuutta!!

**

LA 5.7.2008: C-kisa (OPEN SM-karsinta); agirata - tulos HYL (OK aika)
Tosi kiva rata; tarpeeksi juoksupätkiä, mutta kuitenkin kinkkisiä käännöskohtia. Meidän kohtaloksi koitui hyppyeste nro 7, jota en ohjannut laisinkaan (koska kuvittelin Seran tottakai menevän itsestään ilman ohjausta...). Tämä oli juuri niitä virheitä, jotka johtuvat puhtaasta kokemattomuudesta; en vielä osaa rataan tutustumisessa ajatella etenemistä tarpeeksi koiran näkökulmasta, mikä kostautuu nyt kolmosluokassa, kun esteet eivät olekaan enää suoraan juoksulinjalla. Virheen tapahtuessa takaraivossa soi reeneissä saadut vinkit; "Sera hakee esteitä todella hyvin ja itsenäisesti. Sun tehtävä on varmistaa, että esteeltä alastullessaan se näkee vain ja ainoastaan seuraavana olevan esteen."

On tää ihana laji; aina oppii jotain uutta! :)