Lomalta paluu sujui oman seuran agikisoissa Ojangossa. 9,5 tuntia kentän reunalla ei mennyt hukkaan!

Ensimmäisestä kisasta tuloksena virheetön suoritus hitaalla, mutta ihanneaikaan yltäneellä ajalla. Tuomari Anne Tammiksalu Tallinnasta oli tehnyt mukavan agiradan, jossa mm. piiiiitkä loppusuora. Mutta meille siis nolla; jes! :)
1872324.jpg

Alussa heti moni koirakko hyllytti kolmosesteelle. Meidän aikaa hidasti ohjastajan törttöily kontakteilla: aina reeneissä jatkan liikettäni "matto"-käskyn jälkeen, mutta jostain kumman syystä nyt kisoissa kisaradalla jäinkin seisoskelemaan kontaktialueen viereen. Oppitunti 1:
- Miksi?!
-- No siksi, että ilmeisesti muka varmistelin, että varmasti se kontakti tulee otettua.
- Mutta miksi, kun koira kuitenkin osaa suorittaa kontaktit??
-- No niinpä!
- Mitäs Sera tähän?
-- Ihmettelee tietysti, että mitä ihmettä tuo kuski oikein sekoilee!!
- Mitä tästä opimme?
-- Kouluta koirasi niin, että voit luottaa siihen ja luota sitten kans.

Kontaktihiipimisten lisäksi meidän aikaa hidasti takaakierrot, jotka eivät ole meillä niin kovin varmoja (koska ne on tylsiä reenata mun mielestä).

***

Toisena samalta tuomarilta toinen agirata, jonka erikoisuutena mm. puomi kahdesti ja melko vaikea keppikulma, huh! Mutta me selvittiin: tällä kertaa jopa kohtuullisella ajalla. Tuloksena nolla ja sellainen aika, että sillä päästiin palkintopallin kolmospaikalle!

1872380.jpg

Alku 1-2-3-4 sujuvasti. Kepeille vein ihan perille saakka, eli veto kakkoskepin takaa. Onnistui hyvin! Ja mikä parasta; myös tällä radalla kepit ilman virheitä (ekan radan jälkeen seurakavereilta tuli kommenttia "ai että me jännättiin niiden keppien onnistumista, kun sillon leirillä ei ihan aina onnistunut..." :)

Oppitunti 2: Tällä radalla oli hyötyä siitä, että Sera pysähtyy kontaktille niin hienosti! Tämän super-taidon ansiosta pääsin jatkamaan hyvin sekä A-esteen jälkeiselle hypylle (8) että puomin (11) jälkeiselle hypylle (12). Hyvä hyvä, että reenaaminen on kannattanut! Ehkä osittain tästä syystä meidän meno vaikutti paljon sujuvammalta ekan kisan hiiviskelyyn verrattuna.

Ihmetyksenä tältä radalta: Monille koirakoille tuli virhe putkelta (16), kun ohjaajat huitaisivat putkea kohti ja koira kääntyikin jo ennen putkea, koska suuaukko ei juuri näkynyt pituudelta (15) tultaessa.

***

Kolmas rata oli hyppyrata, joka meni näin.

1872418.jpg

Sera varasti lähdössä (heh, näin niitä uusia ongelmia saadaan kun edellisistä päästään eroon), mikä sekoitti mun (herkän) hermorakenteeni. Ehkäpä tästä syystä, kisaväsymyksestä, kuun asennosta tai keksimästäsi paremmasta tekosyystä unohdinpa sitten radan esteen (15) jälkeen, ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni ikinä! Koirakisojen lisäksi on tullut muutamat heppakisat suoritettua ja siellä joutuu pahimmassa tapauksessa muistamaan - ei vaan numeroita - vaan myös kirjaimia! Mutta koska vanhaksi en ole tulossa, täytyy tulkita unohdus loman aiheuttamaksi mielenhäiriöksi. Hyvin on tullut tilanne nollattua viimeisten kahden viikon aikana, kun numerotkaan eivät pysy enää järjestyksessä!

Muutama sekunti kertailin elämän tarkoitusta viiden virhepisteen arvoisesti, ennenkuin yleisön suosiollisella avustuksella ohjasin Seran seuraavana esteenä olleelle putkelle. Kiltti koira ei alkanut mietintätauolla suorittamaan itse mitä sattuu esteitä, vaan odotti kiltisti ohjastajan seuraavaan käskyä :) Onpa se hyvin koulutettu ja kuuliainen :) Alkurata kuten myös loppurata sujuivat erittäin ripeällä tahdilla ja ohjaussuunnitelman mukaisesti, joten erittäin tyytyväinen olen tähänkin rataan! Ihanneaika oli tosi tiukka, joten puhtaasta radasta huolimatta se olisi saattanut olla meidän triplanollan tiellä. Mutta maistuuhan tuo saavutettu tuplanollakin tosi makealta :)