... jota seurasi synkkä ja myrskyinen agilitypäivä.

Eilen Tampereen kisat oli ehkä pohjanoteeraus mulle agilityohjaajana; molemmista starteista ansaittu hylky aivan surkean "ohjauksen" tuloksena. Kumpikaan rata ei ollut lähelläkään hyvää hylkyä. Sera teki hienoa työtä; voi että miten paljon säälittää, kun se joutuu toimimaan mun kanssa...

Ensimmäinen rata meni pilalle kolmosesteellä, jossa tyttömäisesti hätäillen sössin pakkovalssin. Ja sitä kun on reenattu NIIN monta kertaa. Hohhoijaa. Suoritettiin kuitenkin rata loppuun.

Tokalla radalla oikein suoritettujen esteiden määrä pysyi samana, eli jälleen kolmosesteellä hylky mun aivan uskomattoman räpellyksen takia. Meidän rata päättyikin sitten siihen, ja päästiin takaisin remmille, ennenkuin sitä oli ehditty siirtää minnekään.

Ei niistä kisoista enempää; ohjaajan henkisen tasapainon, suorituksiin keskittymisen ja ratasuunnittelun harjoittelu jatkuu. Onneksi koira antaa niin paljon anteeksi, koska eilisen jälkeen olisin ansainnut kunnon haukut.

Sunnuntain synkkyydestä huolimatta pysymme tavoitteessa, eli kahden viikon sisällä olevista starteista yli puolet (5 kpl) oltava nollia. Eilinen suoritus ei tosin yhtään helpottanut tuon kunnianhimoisen tavoitteen saavuttamista...