Torstaina ohjattujen reenien aluksi oli juhlan tuntua ilmassa. Reeniryhmämme mustin hevonen ainakin kokonsa ja näkönsä puolesta otti ja nappasi hovawartien agilitymestari 2008 -tittelin Tampereen kisoissa 26.10.2008! :)


Ja mitenkäs muuten tätä hienoa saavutusta juhlistamaan kuin kuohuviinillä, pullakahveilla (ilman kahvia) ja vuolailla onnittelupuheilla. Pukeutuminen ei juhlaväellä ollut ihan tarjoilujen tasoon sopivaa, mutta tulipa todistettua, että kyllä se kuohujuoma hyvältä maistuu pahvimukista kaatosateessa huppu päässä, sormet jäässä ja vettä kengässä! :)

***

Viimeviikkoisesta ihastuneena olin taas hakenut Reian mukaan agiliitämään. Näiden kahden koiran kanssa reenaamisesta ääriolosuhteissa on sekä hyötyä että haittaa:

+ ei tule kylmä, kun koko ajan saa olla lämmittelemässä tai tekemässä suoritusta
+ jos toista koiraa v***ttaa sateessa tekeminen, toista se ei välttämättä hatuta niin paljon
+ empiirinen koemahdollisuus siitä, vaikuttaako sadekeli erilailla lyhyt- ja pitkäturkkiseen koiraan (joskaan ceteris paribus -oletusta on hieman hankala tehdä koirien erotessa perusominaisuuksiltaan aika paljon)

- pelko siitä, että koirat paleltuvat tai ettei niitä pysty pitämään tarpeeksi lämpiminä
- koiran häkki takapenkillä on läpimärkä
- koko takapenkki on läpimärkä
- myös repsikan penkki on läpimärkä
- kuskin penkillä olleet tavarat kastuvat
- myös kuskin penkki kastuu
- ikkunat huurtuvat sisältä
- ikkunoiden pyyhkimiseen varattu talouspaperirulla putoaa lätäkköön

Vaikka määrällisesti huonoja juttuja näyttäisi olevan enemmän, etujen ja haittojen merkittävyydellä painotettu keskiarvo on reilusti positiivisella puolella!

***

Reeniratamme näytti tältä:



Sunnuntain emämunaus-kisoista johtuen olin pyytänyt alkuun muutaman vaikean kikkailukaarroksen itsetunnon palauttamista ja onnistumisen tunteita varten. Kokeilin alkuun 1-2-3-4 kahta eri ohjausta: puoli-/pakkovalssi/vedätys/koira kädessä 2-3 ja valssi väliin 3-4. Kuulemma sujuvampi reitti tuli valssilla, ja varmemmalta se tuntui itsellenikin niin. Hypyltä (6) putkeen (7) piti olla tarkkana, eikä hätäillä käännöksen kanssa (vaarana koiran luiskahtaminen hypylle (2)). Kepit (8) meni kummaltakin koiralta aivan mielettömän hyvin! Seran kanssa olin koiran vasemmalla puolella, Reian kanssa oikealla. Takakaarteessa hypyltä (13) putkelle (17) sain omalla vauhdillani hyvin molemmat koirat kiihdyttämään vauhtinsa hyviin lukemiin. Pers'jättö putken (17) jälkeen ja loppusuoran 18-19 ohjaus koiran vasemmalta puolelta.

Kummallakin koiralla oli tekemisen meininkiä suorituksissa, joten mun tehtäväksi jäi vain ohjata oikein. Niin helppoa se on :)