Eilinen ilta oli jälleen pentuilta. Pennut olivat keskiviikkona kaksi viikkoa ja kolme päivää eli yhteensä 17 vuorokautta vanhoja. Pentulaatikko on muuttunut kokonaiseksi pentuaitaukseksi ja kehitystä on tapahtunut monessa muussakin asiassa.

Deet20081010001.jpg
Paikallamakuussa

Tasan viikossa pennut ovat:
- avanneet silmänsä; nyt kaikilla on todistettavasti kaksi silmää; yksi pään kummallakin puolen
- alkaneet nousta jaloilleen ja liikkua kaikkien neljän jalan voimalla; etenemisessä oli paljon sitä samaa laitamyötäistä tyyliä, jota on nähtävissä soittoruokaloiden läheisyydessä erityisesti viikonloppuöisin
- kasvaneet kokoa pötkylöistä suuriksi pötkylöiksi
- oppineet temput "maahan" ja "kuole"
- alkaneet äännellä kuuluvammin erilaisilla piippauksen, vinkaisujen ja rääkäisyjen yhdistelmillä; "tosi hyvä soundi - se kosketti mua"
- alkaneet hakeutua liikettä (ihmistä) kohti; vai olisko se sittenkin johtunut vaan siitä, että Aida hakeutui aktiivisesti pallonsa kanssa rapsutusasemiin?
- vallanneet kokonaisen huoneen itselleen. Mutta kuten hyviin kasvatusmetodeihin kuuluu, ei tv:tä, ei jääkaappia, ei atk:ta tai intternettiä eikä tosiaankaan mitään pleikkareita tai äkspokseja tuon ikäisille lapsille. Ni.

Deet20081009017.jpg
Nenä, jolla ikää tässä kuvassa 11-12 vuorokautta

Aikaa vierähti taas useampi tunti pötkylöiden hoipertelua seuratessa; se on vahvasti hypnotisoivaa. En vieläkään nopealla silmäyksellä erota pentuja toisistaan, vaikka karvapeitteen ruskeassa sävyssä ja pään muodossa (kuulemma?) on eroja pentujen välillä. Kasvu on jatkunut tasaisena, eikä koon perusteella yksilöitä pysty erottamaan toisistaan. Onneksi sentään hännät ovat erilaisia (pitkä*2, töpö*2, lyhyt*1), ja yhdessä tyttöjen valkoisten takavarpaiden kanssa tunnistaminen onnistuu hetken ynnäilyllä.

Pentukuvat: Kaisi Leino / kennel Caraydan