Eniten jännittää:
- Miten Sepi siihen suhtautuu / kauanko menee, ennenkun se ymmärtää sen kuuluvan porukkaan?
- Kuinka paljon joudun muuttamaan kasvatusmetodejani; entä jos se onkin aivan eri maata, eikä mikään Seraan tehonnut kikka tehoa siihen?!
- Saanko kasvatettua sen kunnialla pentuajan yli ilman kennelyskää, mahatautia tai muita inhottavia tauteja, joita täällä jyllää?
- Voiko hissittömän kerrostalon neljännessä kerroksessa asuva, marraskuussa uuteen kotiinsa muuttanut pikkupentu oppia sisäsiistiksi esim. viidenteen ikäkuukauteensa mennessä?
- Oppisko se paremmaksi automatkustajaksi kuin Sepi on?
- Monetko mun parhaista nahkakengistä se syö?
- Miten sen saisi raatelemaan mun 20 euroa maksaneen sängyn niin pahaan kuntoon, että vihdoin saisin hyvän syyn hankkia uuden? :)
Tentatkaa vuoden kuluttua, että pentu osaa:
- kävellä kauniisti hihnassa
- odottaa nätisti ruokaansa, ovesta pääsyä, autosta hyppäämistä ym.
- paljon tärkeitä temppuja, kuten sukkien repimisen pois jalasta, haukkumisen käskystä, jalkojen välistä pujottelun ja nakin noutamisen (tätä Sepi ei osaa, mutta me harjoitellaan parhaillaan)
ja se vaikein:
- olla hyppimättä ihmisiä vasten!
Toi vika on haastavin, koska Sepi saa hyppiä miten vaan (aina, missä vaan ja siis likaa vaatteet säännöllisesti - "Siitäs saat, mitäs et ole opettanut", miettii Sanna harvasepäivä...)
Tänään tein hankintoja Saagaa varten. Ostin fleece-peiton, jonka vien pentulaatikkoon jo tällä viikolla imemään tuttuja hajuja itseensä, oranssin pyyhkeen, kiiltosuihketta, raidallisen istuintyynyn patjaksi ja puristeluita, jotka tosin on enemmänkin kokoa "kynnyksen suojaksi" kuin 8 viikkoisen pennun syötäväksi. Lisäksi rakensin kahdesta pahvilaatikosta sängyn katetulla alkovilla ja kaivoin kaapista Seran vanhan pentupannan, kevyen hihnan ja muutaman lelun, jotka eivät ole kelvanneet Sepille. Lisäksi melkein 1,5 vuotta piilossa ollut näyttelyhihna löytyi, ja jätin siihen siinä olleen vaaleanpunaisen nauhan merkiksi tulevaisuudenkin väristä :)
Tässä varustukseni Saagan saapumiseen:
Hahhah; moniko lukija-kulta jäätyi kiiltosuihkeesta?! :) :)
Älkää peljästykö, sillä minä sanon teille, että se on hankittu vain purkin takia, ei sisällön :)
Ostin samanlaisen Sepin tullessa taloon, ja purkki osoittautui näppäräksi etikkavesipulloksi pissojen siivoamista varten. Ajattelin suihkia etikkaa myös sohvan reunoihin, jos ne alkavat maistua liian hyviltä.
Sepi sai pentuna lahjaksi Turun kummitädiltään vinkuvan hiiren, jota se on lahjan annosta lähtien pelännyt :) Kokeillaanpa, jos se kelpaisi seuraavalle sukupolvelle. Tässä Saagan toistaiseksi melko vaatimaton lelukokoelma; pelottava lohiöljyn turmelema Herra Hiiri ja korkkaamaton narulelu:
Kommentit