Saaga ei menisi lukioon - tekijätyyppi - suorittavan portaan väkeä.

'**
EDIT 1.12.2008

Painostuksesta johtuen tarkennusta Saagan luonneprofiiliin.

Tiedätte varmaan sen tyypin ala-asteelta, joka kellojen soitua tulee viimeisten joukossa käytävään välkällä käydyt pelit ja leikit vielä täydessä vauhdissa, tumput täynnä lumipaakkuja ja ulkona hyvällä volyymilla kuulunut, sisälle aivan liian kova ääni käytävässä kaikuen?

Se sama tyyppi, joka kuviksen tunnilla, ihan vaan kokeilumielessä, kippaa laveerausvedellä täytetyn viilipurkin jo tunnin alussa piirrustuspaperille, koska veden pikkutarkka levittäminen siveltimellä tuntuu aivan liian työläältä. Sama vintiö laulaa päivänavauksessa korostetun kovalla äänellä virne naamallaan ja ruokarukousta luettaessa latelee tutun litanian paljon muita nopeempaa ollakseen ensimmäisenä käsienpesujonossa.

Se tyyppi ei ole mikään kiusaaja, vaikka vähän päällepäsmäri onkin. Kyllä sillekin tulee surullinen mieli, jos se ei pääse pukkitappelujonoon tai tytöt ei kiusoittele sitä samalla tavalla kuin sen kaveria kiusoitellaan. Kunhan nyt vaan on hieman keskimääräistä aktiivisempana tarttumassa uusiin asioihin keskimääräistä ennakkoluulottomammalla otteella. Se on juuri se tyyppi, jonka reppu kuluu puhki ensimmäisenä pakkaspäivänä "muuten vaan, ihan kummallisesti" samaan aikaan, kun koulureitin varrella olevaan rinteeseen on ilmestynyt parin metrin mäelaskupätkä, jossa "ihan vaan vähän" kivet näkyy ohuen lumikerroksen alta.

Sama tyyppi väittää kivenkovaa ottaneensa isänpäiväkortin mukaansa pulpetista H-hetkeä edeltäneenä perjantaina, mutta lopulta kortti löytyy vasta vuosien kuluttua, rippijoulukesänä keittiöremontin yhteydessä mikron takaa. Kortissa lukee "Onea Iskälle", koska "ei tää tyyppi ole oikein lukumiehiä".

Joko alkaa leikata?! Siis juurikin se ovela pikkunilkki, joka murustelee tyttöjen parhaat hajukumit, vaihtaa taululiidut liitulakuihin, kipaisee liikkatunnin alussa puolapuiden ylös saakka ennenkuin muut ovat ehtineet edes kaivaa vaihtovaatteita liikkapusseistaan, imeskelee ne tumput suliksi niistä nuoskalumipaakuista ja kiipeää välkällä aina just sille kalliolle, jonne ei saa mennä saadakseen juosta karkuun ensimmäistä välituntivalvontaansa suorittavaa vastavalmistunutta opea.

Ne on sellasia suorittavia tyyppejä, joille lukuaineet on lähes yhtä tyhjänpäiviäisiä kuin (ilmeisesti) Suomen sotahistorian tunteminen kasvatustieteen opiskelijalle. Niille sopii ammatillisen koulutuksen tarjoama käytännönläheisyys, ja lukion läpi rämpiminen työllä ja tuskalla olisi yhteiskuntamme koulutusvoimavarojen haaskausta. Juuri ne tyypit, jotka 25-vuotiaina ovat maksaneet ansiotuloveroja (ja viisaimmat myös veroja yrittäjätulosta) enemmän kuin 90 prosenttia filosofian tai yhteiskuntatieteen maistereista 40 ikävuoteen mennessä, eikä niiden ole tarvinnut selailla MOLleja, Oikoteitä ja Aarresaaria kertaakaan elämässään...