Viime viikolla hengailin Aidan pentusten kanssa sekä torstai- että lauantai-illat. Torstaina en ollut kokonaiseen viikkoon käynyt katsomassa pentuja ja voi että ne olivat taas oppineet vaikka mitä! Sunnuntaina pennut täyttivät tasan 5 viikkoa, joten torstaina ja lauantaina ne olivat hieman vajaa sen. Miten aika voi kulua näin nopeasti; vastahan ne syntyivät!! Ja mikä parasta; marraskuun puoliväli on ihan kohta!! :)

Pennut olivat viikon aikana oppineet ruokailemaan oikeasta, isojen koirien kupista, jonne ei voikaan enää sukeltaa kokonaan vaan raajojen pitää pysyä kupin ulkopuolella. Ruoka maistuu kaikille, myös äiskä-Aidalle, jota kovasti houkuttaisi popsia pentujenkin ruuat parempiin suihin. Kun astuu jalallaan pentuaitaukseen, pennut tulevat hännät väpättäen kovalla kiireellä luokse kiipeämään syliin ja nuolemaan naamaa. Kun tulija on tervehditty tarpeeksi kokonaisvaltaisesti, osa porukasta tarraa kiinni varpaisiin, osa puntteihin ja loput tyytyvätkin järsimään käsivartta (pitäähän sitä haastetta olla; sormien tuhoaminen ilmeisesti olisi liian helppo nakki). Pentujen yhteinen leikkiminen on lisääntynyt hurjasti, ja tuntuukin, että jonkinmoinen painimatsi on käynnissä koko ajan jossain päin pentuhuonetta. Lisäksi leluja vaanitaan, niihin isketään kiinni ja ravistellaan kuoliaaksi jo aikamoisella voimalla. Myös pentulaatikossa olevat alustat ja sanomalehdet alkavat saada kyytiä. Paperille pissaamisen alkeet osataan jo, vaikkakaan osumatarkkuus ei aina ole ihan täydellinen.


Lauantai-iltana pentuset päättivät laajentaa maailmankuvaansa ja valloittivat jo koko asuntoa. Ne möyrivät sohvan alla ja kävivät kurkkimassa eteisessä ja keittiössä saakka. Onneksi pentujen omassa huoneessa on niin paljon ihmeteltävää, mm. laatikollinen leluja, hieno vihreä putki, pehmeä koiransänky, erilaisia peittoja mytättäväksi ja jakkaran jalat pujoteltaviksi, etteivät osanneet kaivata takaisin "suureen maailmaan", kun ne tutkimusretken jälkeen palautettiin takaisin omaan valtakuntaansa.

Sunnuntaina kävin katsomassa Seran Kiara-siskon 7 viikon ikäisiä pentuja, jotka ovat tulevalla viikolla lähtemässä uusiin koteihinsa ympäri Suomea. Pennut ovat sukua Seran lisäksi myös Saagalle, sillä Saagan Aida-äiti on pentueen isän Pojon äiti. Kuka pysyi perässä? :)

Kiaran pennut olivat ihanan vilkkaita, eloisia ja aivan kuten Saagankin pentue, lähes kopioita toisistaan sekä koon että ulkonäkönsä puolesta. Pääväritykseltään pennut ovat ruskeita, mutta aivan kuten Aidankin pennuilla, mahassa ja leuan alla on erikokoisia valkoisia alueita. Terävien hampaidensa avulla pennut tutustuivat tuolin jalkoihin, housun puntteihin ja maton kulmiin. Sekä Kiara-äiti että perheen toinen koira Romi leikkivät pentujen kanssa kovasti, vaikka luulisi, että seitsemän viikon hoitojakson jälkeen kyllästymistä olisi jo havaittavissa. Ihania pikkuvesiäisiä: onnea uusiin koteihin!!