Mun ja Seran agilityhistoria alkoi tasan kaksi vuotta sitten marraskuussa 2006 Jyväskylän Agility Teamin alkeiskurssilla. Vajaan vuoden reenaamisen jälkeen kisaaminen aloitettiin 14 kuukautta sitten elokuussa 2007 Vesilahdessa. Kolmosluokassa ollaan kisattu nyt hieman yli 5 kuukautta ja saldona ennen lauantain kisoja 5 nollaa ja vino pino huonoja ja hyviä hylkyjä ja virhepisteellisiä tuloksia. Yksi nolla per kuukausi; kisattujen starttien määrään suhteutettuna aika huonosti, mutta oman koiraharrastus- ja agilityhistorian pituuteen suhteutettuna ihan OK. Ja mitä sitten? Ei mitään; teki vaan mieli kerrata itselleen :)

**

Tämä kisaviikonloppu alkoi Kirkkonummen kennelkerhon kisoilla, joissa tuomarina oli seuran tyyliin Ritva Herrala. Meidän viidestä kolmosluokan nollasta kaksi on Herralan radoilta, joten ihan siinäkin suhteessa ihan positiivisella mielellä ajelin aamulla kohti länttä.

Medien ensimmäinen rata näytti tältä:
2027983.jpg

Kuten jo ensisilmäyksellä huomaa, kentän keskellä olevien kahden esteen ympärillä on aikamoista suttua, ja siltä se ohjatessakin tuntui! Alussa valssin aloitus jo ennen hyppyä (3). Kepeille (4) vientiin kulma, jotta Sepi ei keksisi sujahtaa kakkosväliin. Sisäänmeno onnistui. Ei hätäilyä vitoselle, vaan kepit tarkasti viimeiseen väliin asti ja sitten vasta käännös takaisin päin kohti hyppyä (5).  Valssi väliin 8b-8c. A:n (9) kontakti hyvin, joskin alastulo oli aikamoista matelua. A-esteen jälkeen jäädyin sekunniksi: olin jo hetken aikaa jatkamassa loppua kohti, kunnes tajusin, että olen vasta ensimmäistä kertaa A-esteellä. Onneksi sain koottua itseni, enkä ehtinyt ohjaamaan Seraa väärille esteille. Huh.

Puolivalssi (?) väliin 10-11 ja tarkasti puomille (hyppy (2) hypyn (11) takana kutsui montaa koiraa puoleensa). Puomin (12) kontakti OK, mutta taas matelua alastulolla. Hypyn (15) ja A:n (16) väliin valssi, joka tuli näyttää koiralle jo sen tullessa ulos putkesta (14). Jälkimmäinenkin A:n kontakti hyvin, valssi väliin 17-18, tarkasti putkeen (19) ja loppuun saakka.

Tulos 0 vp., aika 45.25 (ihanneaika 47; voittajalla n. 38...). Se mikä tarkkuudessa voitetaan, ajassa hävitään - siihen se meidän suorittaminen harmi vaan vielä perustuu. Itseäni jäi kalvamaan se hetken herpaantuminen ensimmäisellä A-esteellä, mistä johtuen arvosanaksi koko suorituksesta antaisin "keskiverto nolla" (asteikolla "huono-keskiverto-hyvä"/"nolla-tulos-hylky").

***

Medien kisat olivat tällä kertaa peräkkäin, joten odottelu jäi juuri sopivan lyhyeksi. Medien toinen rata meni näin:
2028025.jpg

Medien kisaa edeltäneistä mineistä varmaan 80 prosenttia oli hyllyttänyt hypyllä 3. Itse en ajatellut sitä kohtaa ollenkaan vaikeimpana, vaan rataantutustumisessa vaikeimmalta vaikutti A:lta (15) hypylle (16). Arvatkaapa mihin kohtaa ratasuoritus kosahti, grrrr....

Alussa tulin itse putken puolivälin saakka antaan lähtömerkin. Ehdin hyvin työntämään Seran hypyn (3) takaa. Valssin aloitus jo hypylle (4) mentäessä. Kepeillä kävi hassu juttu, jota ei aiemmin olekaan käynyt: numerokyltti oli normaaliin tapaan n. metrin päässä kepeistä niiden vasemmalla puolella. Seran mielestä numerokyltti ilmeisesti oli oudompi kuin yleensä, koska vilkaisi sitä ja vielä nanosekunnin liian pitkään, jolloin yksi keppiväli jäi välistä. Hauska virhe, jossa konkretisoitui se, minkälaista on toimiminen elävän olennon kanssa ja miten koskaan ei voi kaikkeen varautua :)

6-7-8 sujuvasti; täytyy vaan muistaa lähteä valssaamaan jo ennen hyppyihin lähtöä. 9a-9b-10 ohjasin, kuten viiva yllä olevassa kuvassa näyttää. Puomin (12) kontakti hyvin. Hypyllä 14 en lähtenyt valssaamaan tarpeeksi ajoissa, mistä johtuen piiitkä kaarros A-esteelle (15). Ja sitten se murheen kryyni, A-esteen niin, että itse jään Seran taakse.

Ollaan tällä viikolla käyty neljästi reenaamassa, ja otettu mm. tuollaisia kontakteja, jossa minä jää Seran taakse ja koiran pitäisi tietenkin edetä kontaktille joutuisasti. Ei hitto ne ei onnistu! En tiedä miten käskyttää - sanoako "mattoa" vai ei; en tiedä miten ne opettaisin enkä siis tiedä, mistä koiraa palkkaisin. Ei kauhean hedemällinenlätökohta reenaamiselle. Tällä viikolla apukäsiäkin on ollut palkkaamassa, mutta hitto kun en keksi, miten tuon opettaisin ja mistä palkka tulee ja miten saisin sen onnistumaan. Pääongelma on se, että Sera jää odottelemaan ja katselemaan mihin jäin, ellen minä etene. Ohitse voin juosta vaikka kuinka paljon, mutta taakse tai edes vierelle en voi jäädä, muuten alkaa junnailu. Olisiko kenelläkään vinkkejä?! Yksityiskohtaisia, pliis, jotka vastaisivat kysymykseen: miten saan koiran etenemään nopeasti kontaktille, vaikka itse jään jälkeen?

Takaisin radalle ja A-esteelle (15): minä jäin Seran vierelle, se jäi seisomaan keskelle alastuloa ja katsomaan mitä oikein teen (kun en juoksekaan ohi, niinkuin yleensä) ja hyppää lopulta alas. Eiiiiiiiiiiiiiiiiiii näin. Hidastelunkin vielä siedän, kun en ole sitä kunnolla opettanut, mutta hyppäämistä en siedä koskaan. Niinpä se radan tekeminen loppui siihen ja poistuimme ilman yhtäkään estettä pihalle lämmittelyesteiden pariin muistelemaan, mitä se matto-käsky tarkoittaa. A-esteelle saakka olin rataan tyytyväinen, mutta näiden reenimäärien jälkeen kontaktipossuilua en siedä yhtään.

Huomenna täytyy muistaa, että meni rata miten tahansa, mun on juostava jokainen kontaktieste reilusti ohi ja vaikka palattava sit vasta takaisin, jos ratapiirrustus sitä vaatii. Ja jatkossa jatka kontaktireeniä omalla ajalla.