Lauantaina helmikuun viimeisenä päivänä osallistuttiin Seran kanssa Teemu Linnan koulutusohjaajille tarkoitettuun koulutukseen Keravalla. Rata näytti tällaiselta:

Ehdittiin tehdä rata vain 1,5 kertaa, joten sen sujuvasta suorittamisesta ei ehditty saada paljoa irti. Sen sijaan koulutuksen tärkein anti ole se, mitä käytiin yhdessä läpi rataan tutustumiseen ja omaan suoritukseen valmistautumiseen liittyen ennen varsinaisia ratasuorituksia.

Itselläni tahtoo liian usein suoritus mennä pilalle juurin turhan hosumisen ja radan hetkellisen unohduksesta johtuen. Lisäksi "oho, en ihan ehtinytkään sinne, mihin rataantutustumisessa ajattelin" -mietteitä tulee liian usein. Tärkeitä asioita ovat keskittyminen ja mielikuvaharjoittelu - toisaalta radan etenemisen kannalta, toisaalta "reaaliajassa" oman koiran tahtiin suunniteltuna.

Sera ei taaskaan toiminut Keravan hallissa ollenkaan omana itsenään ja mm. hiipi puomin aivan uskomattoman hitaasti. Onneksi emme ole reenanneet koko talvea ko. hallissa...