Tänään reeneissä oli jo niin keväinen fiilis, että kohta ne lumet ovat sulaneet jo pelkästä ajatusten voimasta! Ei pakkasta ja kenttä mukavasti tampattu - parempaa maaliskuun reenisäätä ei olisi voinut toivoa.

Tehtiin tällaista rataa:

Sujuva rata, joka sisälsi juuri oikean määrän haastetta ja tiukkoja paikkoja. Kepeille (4) viennissä meinasin pitää Seraa liian kauan "kädessä kiinni". Kun aikaistin käskyä ja luotin koiraan, se haki kepit hienosti. Hypyltä (5) kunnon tie keinulle (6). Viikonlopun kisoista masentuneena tahkottiin keinua useita kertoja, mutta sitä "the kikkakolmosta", jolla nopea suoritus tulisi takuuvarmasti, ei keksitty. Tähän pitää oikeesti nyt paneutua, koska nykysuorituksella häviämme keinulla useita sekunteja...

Putkelta (7) hypylle (8) ohjaus sujuvasti (ei seisovilla jaloilla), ja irtoamisen jälkeen oma suunta kohti hyppyjen (10) ja (11) väliä, jonne persjättö. Onnistui yllättävän hyvin, vaikka on mulla vielä hieman hankala ohjaus toteuttaa. Meinaan huitoa käsillä vähän mihin sattuu, mikä tietysti sekoittaa Seraa.

Puomin ja A:n kontakteilla palkkasin tänään ruhtinaallisesti. Puomin suoritukseen saatiin ihan hyvin vauhtiakin lisää pienellä kiihdyttämisellä. A:lle (15) lähetyksen jälkeen liikuin hypyn (16) taakse. "Matto"-käsky ei oikein tässä toiminut, ja Sera alkoi hiipimään alastulossa. Tähänkin siis tarvitaan lisää reeniä niin, että päästäisiin eroon "ohi juoksemis pakosta". Tällä hetkellä Sera ei kestä kontaktisuorituksia, jossa jään paljon jälkeen tai liikun reilusti sivusuunnassa.

Kepit meni kaikilla kerroilla hyvin - ihanaa!

Seralla oli samanlaista menoa ja meininkiä kuin sunnuntain kisoissa. Ehdin jo taas melkein hyppäämään parvekkeelta niiden muutaman hallitreenikerran takia... Se halli ei vaan ole meitä varten - miksi en voi sitä uskoa. Ulkona koira on kuin eri tyyppi. Ja odottakaapas vaan, kun kohta lähtee turkki - sitten Sepiä ei pidättele enää mikään! :)