Medit aloittivat sunnuntain HSKH:n kisat Purinalla klo 8:00 ensimmäisellä Anja Savikon rataantutustumisella. Meidän aamu Haagassa ei alkanut kisojen kannalta kovin sujuvasti.

Joku mut tunteva saattaa ehkä joskus erittäin harvoin huomata todella lievää ja lähes huomaamatonta sähellystä mun tekemisissä. Ai ette ole huomanneet!? No sitä just tarkoitin, että useimmat eivät olekaan sitä koskaan huomanneet, koska todelliselta luonteeltani olen erittäin rauhallinen, harkitseva ja järjestelmällinen... :)

Kaikkihan alkoi siitä, kun aloin hyvissä ajoin klo 7:15 tänä aamuna etsiä Seran kilpailukirjaa ja rekkaria. Ihana Mila oli yökylässä ja jo tässä vaiheessa pennuilla oli kova hinku ulos aamupissalle. Edellisen kerran olin nähnyt etsinnän kohteena olleet kisapaperit Ahvenanmaalla tammikuussa ja oletin tietysti niiden olevan siellä kisarepun sivutaskussa, jossa niiden paikka on. Vaan eipä olleet ei. Eikä missään muussakaan laukussa - ei edes kirjekuorimallisessa juhlalaukussani. Papereita ei löytynyt myöskään hattuhyllyltä pipojen, hanskojen ja huivien seasta, ei siivouskaapista vessaremontista jääneiden kaakeleiden välistä, ei kankaiden joukosta sängynaluslaatikostani, ei jääkaapin yläkaapissa olevien "juhlakahvikuppien" seasta, ei kummastakaan laatikosta, joissa on askartelupapereita, ei sohvan alta eikä sen takaa eikä edes sohvatyynyjen välistä (sieltä kyllä paljastui hiekkaa sen verran, ettei ainakaan imurin kanssa ole sieltä mitään etsitty vähään aikaan...), ei muovitaskuista lukioaikaisten koulutodistusteni seasta, ei auton hanskalokerosta eikä takakontista (täältä tosin löysin kadoksissa olleen naksuttimen!), ei muovipussista, jossa olivat talviunilla kesäkandaalit ja avokasmalliset juhlakengät, ei Naarajoen kartan välistä (mutta tajusin, että en ole tätä palauttanut Päiville vieläkään - saanko pitää kesään saakka, jos vaikka tulevana kesänä ehdittäis kanootin kanssa tuolla käymään?!?), ei ikkunalaudalta avaamattomien laskukirjekuorten joukosta (tosin nämä laskutkin olisivat voineet mennä yhtä hyvään talteen kuin kisapaperit), ei Pariisin reissun jäämistöstä eikä edes Saagan paperien joukosta, joka on kisarepun sivutaskun (se paperien virallinen paikka) jälkeen heti seuraavana "täällä ne on pakko olla" -kohde.

Tähän mennessä etsintöjä oli jatkettu kahden ihmisen voimin 55 minuuttia, paljon tavaraa oli epämääräisenä rykelmänä keskellä lattiaa (mm. kuuden laatikon sisusta), ja olin jo ehtinyt ilmoittaa kisapaikalle, että ei tarvi odotella ensimmäisellä radalla, jollei meitä näy. Tässä vaiheessa kaivoin kalenterini esiin, jotta pystyisin paremmin jäsentämään elämääni ahaa-elämyksen saamiseksi. Pysähdyin paikoilleni ensimmäisten kertaa kuluneen tunnin aikana ja hengitin syvään sisään ulos - puro solisee, rauhoitu, sisään ulos, hyyyyväää. Ja pling - sieltä se tuli: vaatekaappi! Siellä niiden on pakko olla! :)

Pari viikkoa sitten tuli kavereita kylään ja kiireessä suoritin pikasiivouksen, jonka loppusilaukseen kuului hyllyllä lojuneiden paperien piilottaminen "hyvään talteen", mutta pois silmistä. Ja siellähän ne paperit oli: turvallisesti sukkakorin vieressä.

Kaasu pohjaa ja suunta kohti Purinaa. Paperihommat selvillä ilmottautumistiskillä klo 8:25, radalla kilpailija nro 32 - meillä numero 53 (saatiin luxuskohtelu ja lupa startata luokan viimeisinä), eli parisenkymmentä koirakkoa aikaa lämmitellä ja opetella rata.

Ensimmäinen agilityrata näytti tältä:

 

Onnettomasta valmistautumisesta huolimatta (esteiden etäisyydet näyttivät aika erilaisilta radalta käsin...) rata meni ihan hyvin. Putkeen (7) ja (17) viennit tein todella varman päälle, mikä tietysti hidasti. Keinu oli HI-DAS, joten siihen pitää keksiä jotain taikoja, kunhan päästään kunnolla reenaamaan. Kepit meni ilman ongelmia - jes! Keppien jälkeen mun ote herpaantui, ja rima (12) putosi. Lisäksi hypyn (13) jälkeen en kääntynyt tarpeeksi reippaasti, ja Sera hyppäsi 12 uudelleen ennen puomia (14).

Tältä radalta siis hylky.

**

Seuraava rata olikin helpompi suorittaa, kun olin ehtinyt jopa tutustumaan siihen etukäteen ;) Rata näytti suoritettuna tältä (kiitos Alma kuvaamisesta! :) ja piirrettynä tältä:

Heti alussa hidas keinu (2). Hypyllä (4) jäin turhaan tunaroimaan Seran eteen - tässä olisi jaakotus toiminut valssia paremmin. Tarkasti vienti putkeen (9) ja tuhatta ja sataa hypylle (10) ja edelleen kepeille (11). Kepeillä halusin päästä niiden vasemmalle puolelle, joten takaaleikkaus keppien alussa. Näin olin jo valmiiksi hyvin sisäkurvissa hypyillä (12) ja (13) (ja vältin meille hankala takaaleikkauksen hypyllä (12)). Eikä ongelmia kepeillä; jihaa!! Varmasti muuri (17) - tässä kohtaa tuli paljon hylkyjä koirien pujahdettua muurin taakse. Loppu ongelmitta.

Tulos 0, aika -5,02 - sijoitus 8/45.

**

Kolmas rata oli hyppyrata ja näytti tältä:

Eipä siitä sen kummempaa analyysia: Kurvit sain mielestäni ihan hyvin pieniksi, en jäätynyt missään vaiheessa ja hankalat kohdat otin tarkasti. Jälleen kepit ongelmitta - mahtavaa!

Tuloksena 0, aika -3,43 ja sijoitus - yllätys yllätys - 8/45.

**

Ehkä kisatuloksiakin hienompaa oli se, että pikkupennut osasivat käyttäytyä hienosti hallissa ja sen ympäristössä! Mila oli viikonloppuhoidossa, ja pääsi myös mukaan aistimaan kisatunnelmaa Seran ja Saagan kanssa. Mila on kyllä aikamoinen Purina-konkari, koska on käynyt siellä jo aikaisemmin useita kertoja.

Tässä yksi kuva uintireissulta parin viikon takaa. Sama (järjetön) meno jatkui jälleen tänäkin viikonloppuna sisarusten kohdattua.