Pääsiäisloma alkoi ATD:n pääsiäiskisoilla Purinalla. Osallistuttiin kaikkiin kolmeen kisaan, eli ohjelmassa oli kaksi agirataa ja hyppäri. Tuomarina Anne Tammiksalu ja startteja medi3-luokassa huikeat yli 70!!

Tuloksena HYL, 5vp ja HYL.

Eikä siinä vielä mitään, että tulokset olivat noin huonoja, mutta se että kaikki virheet tuli kepeiltä pistää jo miettimään koko lajin harrastamisen tarkoitusta. Miksimiksimiksimiksi?!?

Ensimmäisellä radalla Sepi jätti viimeisen kepin tekemättä. OK, tuon virheen voin ottaa omaan piikkiini, koska olin jo kiirehtimässä seuraavana esteenä olleelle putkelle.

Toisella radalla Sepi pysähtyi n. kolmannen ja neljännen kepin väliin! Arvatkaapa kuinka monta kertaa ollaan reenattu keppejä niin, että puoliväliin tulee pysähdys... Niinpä: ei kovin montaa kertaa. Tein kepeillä takaaleikkauksen, mutta "kyllä se reeneissä" ne on kestänyt ihan hyvin.

Kolmannella radalla sama kuin edellisellä: n. kolmannessa keppivälissä pysähtyminen. Tälläkin radalla tein takaaleikkauksen kepeillä, joten ehkä se oli huono idea. Tai jotain. Voi voi voi.

Meillä on ollut "viime kaudella" paljon ongelmia keppien kanssa, mutta nyt onkin vähän aikaa mennyt niin hyvin, että ehdin jo unohtaa koko ongelman. Tän päivän kisoissa se kyllä palautui hyvin mieleen... Ihan p***a laji :)

***

Lähdettiin suoraan Purinalta surkeissa fiiliksissä ajelemaan pääsiäisen viettoon Keski-Suomeen. Jotta olo ei pääsisi kisafiiliksistä liikaa paranemaan, Reiskasta puhkesi rengas Mäntsälän kohdalla.

Jos olette joskus miettineet, mitä tapahtuu kun autosta puhkeaa rengas 130km/h vauhdissa, niin voin kertoa, ettei juuri mitään. Auto ei lähde heittelehtimään (tätä olin miettinyt joskus aikaisemmin) ainakaan kuivalla tiellä, eikä muutenkaan tapahdu juuri muuta kuin vauhti hidastuu, tulee kova ääni (ehdin kylläkin miettiä, loppuisiko meteli, jos vaan kiihdyttäisi vähän lisää :) ja palaneen kumin haju tulee autoon sisälle (paitsi jos on käynyt niin onnekkaasti, että tuuletin on rikki: silloin hajua ei tule sisään yhtään niin paljon kuin ehjällä tuulettimella olisi tullut!).

Renkaan vaihto, ilmanpaineiden tarkastus seuraavalla huolttiksella ja 10 minuutin viivästys aikatauluun.

***

Eikä edellisissä vielä kaikki. Moottoritien vaihtuessa maantieksi Heinolassa, Saaga oksensi aamulla syömänsä nappulat sellaisella paineella, että hevosille annettavalta melassilta haiseva mössö lensi kaaressa etupenkin selustaan saakka. Semmoista.

Loppumatka ja oikeastaan koko loppuilta menikin sitten ihan hyvin :)

***

Sain viisaammalta harrastajalta hyvän neuvon agiratojen analysointiin: radalta pitää löytää onnistuneita kohtia vähintään yhtä paljon kuin epäonnistuneita. Ajattelin laajentaa tämän kaikkiin piinaavan pitkän perjantain tapahtumiin ja etsiä eilisestä myös positiiviset tapahtumat.

Kertauksena miinukset:
- keppivirhe 1. radalla
- keppivirhe 2. radalla
- keppivirhe 3. radalla
- renkaan puhkeaminen Mäntsälässä
- Saagan puklaus Heinolassa
--> yhteensä 5

Ja sitten plussat:
- oma keskittyminen säilyi jokaisella radalla keppivirheeseen saakka, ja ohjasin kuten suunniteltua
- kontaktit meni ihan hyvin, vaikkei Sera niihin pysähtynytkään niinkuin reeneissä...
- keinu oli paljon nopeampi kuin aikaisemmin
- jos ura virkamiehenä ei jostain syystä ota tuulta alleen, on perustreeni renkaanvaihtajaksi formula1-varikolle jo suoritettu
- Biltemasta hankkimani renkaanmuttereiden avaaja on momenttivartensa takia ihan mielettömän hyvä! Myös auton tunkki ja muu renkaanvaihtoon tarvittava välineistö olivat käyttökunnossa ja kädenulottuvilla.
- saapuessani Jyväskylään, oli ruoka valmiina ja pääsin istumaan suoraan valmiiseen pöytään
--> yhteensä 6

Summa summarum: ei se oikeestaan niin pee päivä ollutkaan :)