Yksinäinen kyynel alkaa helmeillä silmäkulmassa jo näin perjantaina, kun ajattelee tulevaa viikonloppua ja sen merkittäviä tapahtumia.

Euroviisut tai koiranäyttelyt eivät ole mitään sen dramaattisen tosiasian rinnalla, että oma rakas Reiska-senior muuttaa sunnuntaina uuteen kotiinsa tai ns. "uusien haasteiden pariin", kuten itseään kunnioittavilla irtisanojilla on tapana sanoa. Vaikka eihän tässä sellaisesta ole kyse, ehei :) Reiskalla on varmasti hyvä olla myös uudessa kodissaan, ja sen pienet ja erittäin mitäänsanomattomat* viat hyväksytään.

 
*) - moottorin lämpötilamittari ei toimi
- tiputtelee öljyä noin kolmesta kohdasta
- syö jonkinverran jäähdytinnestettä
- puhallin ei toimi (pienellä nikkaroinnilla tosin korjattavissa)
- vasen takaovi ei aukea
- repsikan ovea ei voi lukita avaimella
- takaluukkua ei saa lukkoon (avain katsaistu lukkopesään)
- vain yksi avain (ostettaessa tosin saatiin toinenkin, mutta ei se ainakaan tähän Reiskaan sovi :)
- muovikatteet irtoilee sisältä (jeesusteippiä kannattaa pitää mukana)
- puoltaa joskus oikealle, toisinaan vasemmalle
- vain 2 pölykapselia tallessa
- 3/4 talvirenkaista ehjinä

Menneellä viikolla ollaa toivottu Ahvenanmaan reissun aiheuttamasta agilitykrapulasta, mitenkäs muutenkaan kuin - agiliitelemällä! Maanantaina tosin kävin keilaamassa (ja rikkomassa 100 pisteen nössörajan), mutta muut illat vierähtivätkin toisessa kodissani Ojangossa.

Keskiviikkona epiksissä Sera possuili ihan viimeistä päivää: hyppi kontaktit niin puomilla, A:lla kuin keinulla - sekä kisaradalla että kurinpalautustreenissä sen jälkeen! Toivottavasti ei ole mikään pysyväisluonteinen ilmiö...

Näyttelyntäyteiseksi viikonlopuksi siirrytään Tampereelle, tarkemmin sanottuna näille main:

Lauantaina Kaupin vinttikoiraradalla järjestetään pentujen kauneuskilpailut, ja sunnuntaina takaliikkeitään ja otsapenkereitään pääsevät esittelemään molemmat perheen nelijalkaiset kaverit (mutta onneksi vaan ne). Seran edellisestä näyttelykäynnistä onkin lähes kaksi vuotta. Kesäkuussa 2007 Kotkassa siitä sanottiin näin:

"Lovely type. Good head and expression. Nice neck. I prefer slightly better front angulations. Good topline and croup. Nice back end. Nice coat. Moves well."

Muita, ainakin ei-niin-näyttelyorientoituneen -harrastajan mielestä perin hauskoja poimintoja Seran arvostelulipukkeista:
- "2-vuotias narttu." - Really! Älä viitti, et oo tosissasi, nyt kyllä huijaat...
- "Hyvänmallinen pää, joka saisi olla hieman jykevämpi." - Siis hyvä vai ei-jykevä? Minkälainen on "jykevä", esimerkiksi onko jykevä ihminen pitkä, lihaksikas vai todella tummapiirteinen?
- "Hyvä rinnan syvyys, mutta kylkien tulee vielä pyöristyä." - Anteeksi kovasti, jos olen ensimmäinen joka tämän sanoo, mutta eikös me aikuiset ihmiset voitaisi puhua asioista ihan niiden omilla nimillä ja "kylkien pyöristymisen" sijaan puhua lihomisesta?
- "Erinomainen karva ja karvanlaatu." - Ja se ero oli?
- "Ilmava narttu." - Ööööö?!?
- "Kaunis liikerata." - Tässä on lähdetty hieman kokonaisvaltaisempaan tulkintaan, tulee mieleen joku taivaankappaleiden kiertorata-tyyppinen kommentointi.
- "Väritys tänään vaikeasti arvioitavissa. Päässä valkoista ja ruskeaa. Rungon väri välttävästi tulkittavissa rusehtavaksi." - Välttävästi rusehtava, kuulostaa huonosti keitetyltä kahvilta. Eikös nimenomaan välttävästi rusehtava ole huonosti ruskea?
- "Vielä hieman kevyt kuono-osa." - Aina ennen agitreenejä tehdään pari maastavetosarjaa kuono-osatreeniksi :)
- "Päässä ei huomauttamista." - Jaa miten niin ko. tuomari lähtenyt vähän perusnegatiivisesti liikkeelle?!
- Ja kaiken kruununa, pisteenä i:n päällä: "Iloinen häntä."

Tältä pohjalta :)