Kesä ja kiireet ovat laskeutuneet. Kun TI, KE, TO ja SU -illat menee Ojangossa ja viikonloput maakunnissa, ei blogipäivittämiselle meinaa jäädä ollenkaan aikaa. Pakkohan se on kuitenkin tsempata, kun kommenteista päätellen tätä lukee joku muukin kuin äiti ja iskä. Seriosa kiittää kauniista sanoista! :)

Kuulumiset pähkinänkuoressa:

- Olen huhtikuun aikana käyttänyt montaa sellaista työkalua, jonka olemassaolosta ei vielä maaliskuussa ollut itselläni tietoakaan. Näitä ovat mm. sirkkeli, jiirisaha ja rälläkkä. Vasaran, poran ja rullamitan tunnistin sentään jo entuudestaan. Oppiminen auttoi, ja nyt on monta sataa metriä hienoa lauta-aitaa agilitykenttiä koristamssa. Hyvä me talkoolaiset!

- Sera on muuttunut villiksi agilitypedoksi: se irtoaa nykyään jopa kolme estettä eteenpäin ja liikehtii muutenkin melko villisti kenttäalueella. Olen erittäin tyytyväinen muutokseen, mutta mieleen hiipii pelko: onko vauhti enää lainkaan hallittavissa, kun turkki lähtee parin viikon päästä?! Epiksissä ollaan käyty joka viikko vaihtelevalla menestyksellä. Tänään tuli nollarata ja 3. sija, mutta oma liikkeni olisi saanut olla tosi paljon sujuvampaa. Myös Reirei pääsi tänään agiliitämää ja otti mahdollisuudesta kaiken ilon irti! :)

- Saagan reenit rääpäleestä ammattilaiseksi ovat edenneet istumisesta putken kautta kujakepeille. Perusjuttuja pitäisi muistaa reenata koko ajan ja joka paikassa: istumista, maahanmenoa, odottamista, käteen tulemista, odottamista, istumista, odottamista...

- Vappuna tehtiin ihmispyramideja ja juotiin Samba kuppi kuumaa Tampereella. Kun isäntäväki rillutteli, koirat kostivat ja kiinnittivät päänsä täyteen punkkeja: lauantaina Helsinkiin palattuamme poistin Seran päästä kaksi ja Saagasta jopa viisi punkkia. Yäk! Täten tämän kevään punkkisaldo kasvoi yhteensä yhdeksään (9) punkkiin. Nyt koirilla on tuplasuojaus eli sekä Frontline-myrkytys että Scalibor-pannat, joten paras olis punkkien määrän vähentyä tai pysyä jopa kokonaan poissa ainakin ensi viikonloppuna Ahvenanmaalla.

- Meille on muuttanut uusi perheenjäsen! Tai ei se konkreettisesti täällä sisällä ole, vaan odottelee kiltisti tienreunassa seuraavia haasteita. Kotiutuminen on tapahtunut hyvin, eikä itkeskelyä tai muuta meteliä kuulunut ensimmäisenä yönä uudessa kodissa. Eipä se tosin mikään ihme ole, että uusi koti kelpaa, sillä edellinen paikka on sellainen kennel: paljon erikokoisia ja -näköisiä yksilöitä ahtaassa tilassa numerolaput kaulassa. Ei kovin kodikasta, toisin kuin Haagan tienvarret, jossa on tilaa ja elämää. Saanko esitellä;

Reiska-junior

 

- Koska samaan perheeseen ei mahdu kahta voimakasluonteista yksilöä, joudun silmäkulmia pyyhkien luopumaan Reiska-seniorista. Kiitos kaikista yhteisistä kokemuksista: useista renkaanvaihdoista vaihtelevissa olosuhteissa, öljyläikistä merkkinä nukkumapaikasta, kummastakin pölykapselista, jotka ovat pysyneet vauhdissa mukana, puhaltimesta, vaikkei se ihan meidän yhteiselon loppuun asti jaksanutkaan ja radiosta, vaikkei sen kuulumisia juuri kuullutkaan. Kiitos Reiska-senior!

Viikonlopuksi suuntaamme Ahvenanmaalle, jossa kisataan neljä starttia kummankin agitähden, sekä Seran että Reian kanssa.