Melkein Ruotsiin asti (maata pitkin siirtyen) ulottunut viikonloppureissu on ohi, ja nyt voidaan aloittaa keskittyminen seuraaviin ja samalla ehkä agilityhistorian parhaisiin SM-kisoihin kesäkuussa 2010 Vantaalla. Arvatkaapa, mikä seura järjestää ensi vuoden SM-karkelot?! :)

Matkaan lähdettiin Haagasta torstaina virka-ajan jälkeen kahden ihmisen, neljän koiran, kahden teltan, neljän retkituolin ja "muutaman" kassin ja pussin kanssa. Jyväskylässä vietetyn yön, Sohvin kanaleivän/hampparin ja muutaman GuitarHero-vetäsyn jälkeen suunnattiin nelostie-valtatie-nelostietä kohti pohjoista. Matkalla ehti käydä läpi tulevien ratojen viime hetken taktiikkakuviot, pelata useampi kierros aakkospeliä niin koiraroduilla (eikö varmasti ole olemassa Estrellan vuoristokoira?!) kuin bändeillä (helminä G niinkuin Gimmel, N niinkuin New Kids On The Block ja F niinkuin Face No More). Reiska jätti kiltisti taakseen kaikki hidastelijat, eikä innostunut sytyttelemään mitään valoja tai tekemään muita typeryyksiä. Matkan varrella, muutama kymmenen kilometriä ennen Oulua ajettiin erään vähintäänkin mielenkiintoisen kulttuurielämyksen ohi. Harmi, ettei tullut poikettua...

Perillä Torniossa oltiin perjantaina puolen päivän jälkeen. Ehdittiin jo luulla, että erottinen luontonäyttely on ihmeellisintä, mitä matkalla on meille tarjota, kunnes nähtiin tämä:

20 vuotta olen Tampereella asunut, mutta siellä en ole ko. yritykseen törmännyt. Olisiko kenties liiketoiminnan siirto hieman Pirkanmaata pohjoisemmaksi tapahtunut jo ennen syntymääni; ikkunateippauksista päätellen kyllä.

Perjantai-iltana oli kaksi kisaa kaikille säkäluokille; meille tuloksena (hyvä) HYL. ja (ihan OK) HYL. Ekalla radalla olin keppien jälkeisellä hypyllä inasen myöhässä, ja Sera sujahti putken väärään päähän. Toisella radalla en hidastanut tarpeeksi kepeille tultaessa ja Sera sujahti oikean sisäänmenon jälkeen keppien kolmosväliin. Lisäksi lopetin ohjaamisen yhdessä kohtaa ja A/putki-valintatilanteessa Sera valitsi juuri sen väärän niistä kahdesta. Muuten radat olivat ihan OK suorituksia.

Kaikki kisaradat ja tulokset löytyvät SM-kisojen sivuilta, joten en ala niitä tänne taiteilemaan/kirjailemaan.

Perjantain reissaamisen ja kisaillan jälkeen oltiin hotellilla noin kilsan päässä kisastadionista vasta klo 22 aikaan. Nälkä oli siihen aikaa jo aikamoinen, ja respasta saatujen vinkkien avulla lähdettiin etsimään n. 100 metrin päässä olevaa pizzeriaa. Matkalla ikänsä kaupungissa asunut ihminen koki hupaisia tunnelmia seuratessaan Tornion yöelämää: parinkymmenen auton letka ajaa ympyrää kahden korttelin ympäri toinen toistaan tuunatuimmilla, enemmän liekkejä kyljissään hohtavilla ja pahemman äänen pakoputkestaan päästävillä (pääasiassa) BMW- ja Mercedes Benz -merkkisillä autoilla. Sen sadan metrin ja n. 15 minuutin aikana, joka ehdiittin toimintaa seurailla, samat autot kurvasivat ohi noin viidettä kertaa. Ai että se oli hauskaa, todellinen kulttuurishokki! Harmi, että kamera jäi hotellille :)

Lauantaina kisat jatkuivat SM-joukkuekisalla. Startattiin Seran kanssa kolmansina Nikin & Alman ja Railan & Leyan jälkeen. Olin hyvin keskittynyt rataan, ja yhtä hypylle vientiä lukuunottamatta se menikin oikein hienosti: Nollarata ja tiukasta ihanneajasta huolimatta aikamme oli hyvä, 38,02 ihanneajan ollessa 38 s. Se yksi pitkälle valahtanut kurvi, aijaijai... :) Medien joukkuemestaruus meni Järvenpään agilityurheilijoille, jonka joukkueessa starttasi peräti kaksi vesikoiraa; Rubi ja Ansa. Onnea hienot kulta-perrot sejä ohjastajat Sanna ja Emilia! :) Meidän joukkueen Raila ja Leya-whippet esiintyivät viikonlopun aikana vauhdikkaiden ratasuoritusten lisäksi myös valtaisessa Hurtta-mainoslakanassa stadionin myyntikojujen kaarteessa.

Sunnuntaina yksilökisassa rata oli erittäin hauska: tarpeeksi haastetta, mutta tarkalla ohjauksella helposti suoritettavissa. Startattiin ihan kisan loppupäässä, 14. viimeisenä koirakkona (kisaajia 127). Sera oli hyvässä iskussa ja liikkui reippaasti. Hätäilin kepeille viennissä, ja lähin rynnimään takaaleikkaukseen liian aikaisin: Sera pyörähti takaisin. Uusi yritys, hyvä sisäänmeno, mutta keppien loppupäässä Sera jätti yhden keppivälin tekemättä. En jäänyt virhettä korjaamaan (ketutti sen verran, keppivirheestä kun on kyse...) ja jatkettiin seuraavalle esteelle --> HYL. En saanut kerättyä itseäni pettymyksestä johtuen loppuradalle, joten muutama muukin virhe tuli myöhemmin. Siinä meni meidän mahdollisuudet - ensi vuonna paremmalla (keppi)tuurilla!

Jäätiin katsomaan sunnuntain finaalit, ja onhan se upeaa katsottavaa, kun Suomen huiput kisaavat muutamien kymmenysten marginaaleilla. Medien voitto meni oikeutetusti jälleen Riihimäelle Jari Suomalaiselle ja koikkeri-Frodolle. Hopeaa medeissä ottivat yhteistyöseuramme BATin Katja Alalauri & länderi Koko ja pronssia Active Dogsin Mari Kaplas lainamudi-Saimilla. Medien kymmenen parhaan joukossa oli kuuden eri rodun edustajia: 4 länderiä, 2 mudia, koikkeri, walesinterrieri, sheltti ja keskikokoinen villakoira. Paras vesikoirakoirakko, Sanna Kobylin ja Rubi olivat heti seuraavana, sijalla 11 ja Seran Bono-iskä Jaden kanssa sijalla 13. Perässä tullaan iskä, usko vaan! :)

Sunnuntai-iltana kolmen agilitytäyteisen päivän jälkeen olivat varmasti muutkin kuin EB (siististi cool)  rättiväsyneitä.

Ajeltiin takaisin päin Jyväskylän kautta, ja saavuimme viikonloppuna riehuneen myrskyn raatelemaan Helsinkiin maanantaina iltapäivällä. Kun vihdoin kurvasimme reissusta ryytyneenä Haagaan, vastassa oli Kaisin auto yltä päältä sahanpuruissa ja koivunlehdissä. Teimme hetken aikaa mukavassa saunavihdan tuoksussa Nikke Knatterton -maisia laskelmia, määritimme tulokulmia ja tuulen suuntaa tapahtumapaikalle jääneiden todisteiden avulla, kunnes pääsimme johtopäätökseen: viikonlopun myrskyssä iso koivu on kaatunut n. metrin päähän Kaisin auton perästä ja auton päälle rämähtäneet oksat ovat lommoittaneet auton katon. Voi SepiReiska-raukkaa, tää kun ei ollut ihan sen ensimmäinen kerta (reilun puolen vuoden sisällä), kun se sai osumia... Toisaalta onni onnettomuudessa: jos auto olisi ollut metrinkin taaempana, olisi runko tullut kohtisuoraan keskelle autoa.

Tiistaina junassa matkalla työmaalle nappasin Metro-lehden junalukemiseksi. Ja mitäs siellä onkaan, oikein kahden palstatilan verran heti kannessa ja sivulla 4. Nyt tiedetään juuri tarkalleen, mihin kohtaan se puu oikein tuli. Kuvan lähettäjälle tiedoksi, että sillä 50 eurolla olisi varmaan jo muutaman lommon suoristellut...