Haagan koiranulkoiluttajia hellitään parhaillaan hienolla kukkaloistolla, kun Etelä- ja Pohjois-Haagaa erottavassa alppiruusupuistossa kukat kukkivat ja linnut laulavat. Tervetuloa tutustumaan  - lupaan keittää kahvit kaikille tulostaan ilmoittaville! :)

Kuvasatoa tämän päivän iltalenkilta; hieman on vielä makrokuvauksessa reenaamista...

 

Kuva 1. Valkoiset alppiruusut (rhododendron) aloittivat kukintansa ensimmäisinä tämän viikon alussa. Puisto on jaettu palstoihin alppiruusulajikkeiden mukaan.

Kuva 2. Vaaleanpunaisia alppiruusuja on useita eri sävyjä. Nuput ovat tummempia ja täydessä kukassa olevat kukinnot vaaleampia. Kuvassa näkyy myös vuosikasvainlehtinippu (huomatkaa ammattimainen termistö).

Kuva 3. Puiston toisella laidalla kukkivat atsaleat (rhododendron simsii). Niitä olen löytänyt ainakin kolmen värisiä, tässä niistä keltaisin.

Kuva 4. Aivan ihanan tuoksun alusvarvikkoon tuovat suopursut (ledum palustre). Mieleen tulevat erityiset kesäiset vaellusreissut. Taustalla oranssi atsalea.

Kuva 5. Kolmesta atsalea-väristä tämä pinkin ja lilan sekoitus, "hot magenta" niinkuin Ford Fiesta -mallistossa, on kaikista kaunein. Sattumalta juuri samanvärinen pusero löytyi muutama viikko sitten Nanson ystävämyynnistä.

 

Myös kotipihassa kukat kukkivat alkukesän väreissä.

Kuva 6. Pihasireeni/-syreeni (syringa vulgaris), rakkaalla pensasaidalla on monta nimeä.

Kuva 7. Koristekirsikkapuun (prunus nipponica brilliant?) kukinta alkaakin olla tältä vuodelta jo ohi.

Kuva 8. Tämän kauniinvärisen ihan tutun pihakasvin nimi on vuorikilpi; kiitos tunnistusavusta aktiivisille lukijakunnalle! :)

 

Saagalle leikattiin kesätukka vihdoin tiistaina 3/5-pentueen yhteisissä karvatalkoissa. Mun leikkuutaidoista osoituksena selkään jäi hieno salamanmuotoinen kuviointi. Jos siis näätte meitä, älkää hämääntykö kuvioinnista: mulla ei ole mukana uutta espanjanridgebackkvesikoiraa eikä Harry Potterin lemmikkitessua, vaan ihan se sama tuttu Saaga.

Karvan alta paljastui ihan uusi koira, jolla on kauniit silmät ja lihaksikas vartalo. Häntä näyttää nyt vielä entistäkin pidemmältä (mikäli se on mahdollista), joten mittasin sen ja vertasin Seran häntään: Seran oma 26,5 cm ja Saagan 27 cm. Ei siis merkittävää eroa. Huh :)

Karvanleikkuun yhteydessä mitattiin Saagan tämänhetkinen säkäkorkeus: tulos 40,0 cm. Kasvunvaraa on siis vielä reilu kaksi senttiä, jotta sallituissa mitoissa pysyttäisiin (ai niin tää oli sitä ehdottomasti kiellettyä harrastusväline-ajattelua :) Tuskinpa se kuitenkaan tuosta enää juurikaan kasvaa, onhan se jo kohta 9 kuukautta vanha (niin se aika menee, oijoi) eikä ole vähään aikaan juurikaan venynyt.

Kuva 9. Kalju kaksikko ja tarkkaavaiset ilmeet

Kuva 10. Karvan alta paljastui kauniit silmät

Kuva 11. Kevään lempivärin hengessä tein hienon löydön tänään Espoon keskuspuistosta: miksi aina sähkökoppien ym. "Pääsy kielletty"/"Hengenvaara" -mökkelöt, joita on lenkkipolkujen varrella, mutta joista kukaan ei oikeesti tiedä, mitä niissä on, pitäisi olla tylsän harmaita?! Sateisessa kesäsäässä tämän värinen koppi näytti poikkeuksellisen pirteältä. Kontrasti verkko-/kiviaitaan lisäsi värin komeutta. Hyvä Espoon teknisen toimen värisuunnittelija!