Niin että kuka voi vielä väittää, etteikö juhannuksena olisi aihetta juhlia neljää päivää putkeen?!

 

Kuva 1. Nämä asiat on hyvä hoitaa alta pois hyvän sään (ja selvän pään) aikaan: huonejakoarvonta (paria ei saanut tälläkään kertaa valita, koska kiukuttelustaan huolimatta Kalle, Ville, Jamppu ja Jani kaikki eivät olisi millään mahtuneet samaan sänkyyn)

 

Aikaisempien vuosien tapaan myös tämän kesän parasta "The World's Most Amazing and Superhottest Midsummer Beachparty 2009" juhlittiin Varsinais-Suomen sydämessä, Mellilässä (joka muuten muuttui osaksi Loimaata vuoden 2009 alusta - tiesittekö?!). Rantaviivaa ei onneksi ollut noin kolmea metriä enempää, joten perinteiset suomalaiset juhannusaktiviteetit - pää edellä rantakaislikkoon ja neliraajahalvaus juhannusmuistona - jäi onneksi kokematta. Tämän juhlan ohjelmaan, kuumahkosta nimestään huolimatta, ei myöskään kuulu kokon (ja sitä ympäröivän ruohikon & pihapiirin & tontin & kylän) polttaminen. Sen sijaan vuodesta toiseen lippu nousee tankoonsa moniäänisen Lippulaulun raikuessa ja kuumimpien juhannushittien tahdissa tanssitaan koko Mellilä-Areenan täydeltä (juhannussäästä johtuen vuosi vuodelta paksumpaan vaatekerrokseen pukeutuneena).

 

Kuva 2. Kaikki yhdes' koos: Saappaita myöden asennossa lipunnostossa

Ruoka oli jälleen hyvää ja sitä oli riittävästi; Kallen kesäpastassa oli pikantti peston aromi, ja uunikohtalon kokenut perjantain lankkulohi maistui uusien perunoiden kera vähintäänkin yhtä hyvältä kuin lauantain miesväen spesiaali: kanapatongiksi muuttuneet juhannusburgerit. Jälkkäreissä löytyi sekä uunibanaania ja jäätelöä että mansikkakakkua. Grilliherkkuja oli onneksi jälleen muutakin kuin makkaraa (vaikka taisi sitäkin olla n. 10 pakettia): kanansiipiä, lapsenkäsivarsilihaa ja Saaran taiteilemia herkkuvartaita - sekä suolaisina että makeina mansikka-ananas-vaahtokarkki -versioina.

 

Kuva 3. Kanapatongit, kurkkudrinkki muovimukista ja pukin pikku apuri vahtimassa tätä kaikkea täysin pyyteettömänä, tottakai

 

Kuva 4. Tule hyvä hiillos, älä tule paha hiillos: Odottavan aika on pitkä, sanoo Sepi

Kuva 5. "Ensi vuonna mää kyllä juoksen ton pellon toiseen päähän", pohtii Saaga aamu-usvassa.

 

Mellilä-Areena oli kokenut hätkähdyttävän kasvojenkohotuksen viime vuodesta; asiakaskuntaa palveli entistä ammattimaisempi (ja ainakin alkuillasta virka-intoisempi) henkilökunta, karaoken kappalevalikoima oli moninkertaistunut viime vuodesta ja uusi VIP-puoli, Royal Mellilä, ei kalpene parhaimmankaan pääkaupunkilaisen tanssipaikan VIP-tilalle! Vai kuinka monen ravintolan VIP-osastolla olette päässeet joraamaan traktorinkauhassa tai ihastelemaan toimivaa klapikonetta?! Miinuksena (kirjattavaksi palautekaavakkeeseen): puutavaran ajokielto oli tosi syvältä! Moni VIP-puolelle pyrkijä joutui tyytymään tavisten kanssa hengailuun - VIP-puolella kun oli puutavaran ajokielletty, eikä siitä lipsuttu yhtään.

 

Kuvat 6-8. Mellilä-Areenan uusi ilme: VIP, karaokepuoli ja uudet säännöt

 

Juhannuksen luontoelämyksenä paikallinen elämysyritys tarjosi päiväretken karhukojulle, eli erämaassa sijaitsevalle, karhujen pesä- ja ruokailupaikkojen lähistölle pystytetylle suurpetojen, kuten karhun ja ahman katseluun soveltuvalle piilomajalle. täydessä hiljaisuudessa mahdollisten kuvauskohteiden saapumista.Toisin kuin pullamössöeläinten, kuten Sepin ja Saagan, villieläinten käyttäytymistä ei voi koskaan varmaksi luvata tai ennustaa. Niinpä jäimme odottelemaan täydessä hiljaisuudessa kuvauskohteiden saapumista.

Aurinko alkaa laskea, metsä tuoksuu. Kojusta näkyy mustikkavarvikkoa, jykeviä kuusia, sammalpintaisia pökkelöitä ja kaukana vasemmalla suolampi. Kolmen tunnin jälkeen innokas odotuksemme palkitaan: ensimmäinen karhu kömpii esiin kumpareen takaa. Pakahtuneesta jännityksestä johtuen kamerakäsi alkoi täristä juuri kriittisellä hetkellä ja otos jöi torsoksi.

 

Kuva 9.Piinaava odotus ja kiihkeä tunnelma palkitaan - mutta kameran muistissa vain tärähtänyt otos kohteesta

 

Kamerat nakuttavat satoja kuvia minuutissa. Yhtäkkiä karhu hätkähtää zoomin yhtäkkistä surinaa ja pakenee mäen taakse. Ihastuneet huokaukset vaihtuvat huokaukseksi. Pettymys kuvauskojussa on käsinkosketeltava. Odotusta on jatkettava.

Valo vähenee. Illan hämärtyessä saamme vihdoin uuden tilaisuuden Vuoden Luontokuva -ehdokkaan nappaamiseksi. Etuoikealta kojusta katsottuna, tiheän risukon takaa alkaa kuulua oksien rasahduksia. Havaitsemme toisen karhun aivan lähellä puoliksi maan alla. Karhu liikehtii rauhallisesti. Se on väriltään hyvin tumma, mutta kellertävän pään, kuonon ja naaman erottaa selvästi. Jalat ovat melkein mustat. Kamera laulaa ja naps - vihdoin saan mesikämmenestä toivomani otoksen sen katsoessa suoraan kameraani kohden.

 

Kuva 10. Odotus palkittiin illan hämärtäessä - karhu luontaisessa ympäristössään

 

Kuva 11-14. Parasta juhannuksessa:

Rentoutuminen...

... ja kesä...

.. ja hyvä ruoka ...

... ja kaikista tärkeimpänä: ihanan hullut ystäväni! :)

 

Kiitos Lotta, Mari, Minttu, Peppi, Saara, Kalle, Jamppu, Jani, Janne, Ville & Pappa!