Saaga pysyy pinnalla!

Kesähelteillä, jotka taitavat olla jo ohi tältä vuodelta (sanoo paksumman takin varastosta kaivanut eteläsuomalainen), Saaga esitteli moneen otteeseen hienoja uimataitojaan. Uiminen aloitettiin rantavedessä läträämisellä, taitoja syvennettiin rantavedessä juoksemisella ja lopullinen läpimurto tapahtui mökkirannassa Hauhon kyläjärvellä, jossa Saaga ei enää voinut vastustaa kiusausta, vaan halko oli pakko saada hinnalla millä hyvänsä. Kroolaustaidot on sen jälkeen vahvistuneet mm. Jakomäen hiekkakuopilla, jossa vesi on lämmintä kuin vastalypsetty lehmänmaito (mutta haisee vähän delfinaariolle). Ei Saaga itsekseen uimaan mene, kuten ei Serakaan, mutta erinäisten lentävien objektien perässä loiskauttavat kyllä menemään.

Uimataipumuksista ollaan nähty kyllä viitteitä jo ennen lämpimien järvivesien aikaa ja varsinaista uimamaisteritutkinnon suorittamista: vesikuppisukelteluna meinaan. Pentuna Saagan suurinta huvia oli kuopia vesikupista vettä lattialle, juosta ympyrä, kuopia lisää, hypätä sohvalle, kaataa kuppi, juosta ja samalla äristä, hakea kuppi ja kantaa sitä suussaan.  Arvaatte varmaan, oliko tämän spektaakkelin suorittaminen sallittua vai pyrittiinkö se keskeyttämään jo alkuvaiheessa. 

Mulla ei valitettavasti ole vielä todistetta Saagan suuresta uimisinnovaatiosta, mutta sen sijaan sukulaisten uimataidosta löytyy komeita otoksia enemmänkin. Alla olevassa kuvassa Saagan Mila-sisko (ette te kukaan olis sitä eroa huomannut kumminkaan, vaikka olisin Saagaksi väittänyt; ei edes Jaana jos panta olis ollut pois) ja Aida-äiti ovat koiria elementissään. Lisää kesäisiä uintikuvia voi käydä katselemassa kennel Caraydanin albumista.

Kuva: A-K Leino / kennel Caraydan