Menneellä viikolla yksi vuosi elämääni tuli jälleen täyteen; kiitos kaikille muistaneille tasapuolisesti kaikista kymmenestä tekstarista (äiti oli jälleen eka ajalla klo 05:21), kolmestakymmenestä seitsemästä Facebook-muistosta, agikentän laidalla saaduista onnentoivotuksista, onnittelupuheluista sekä erityiskiitos vanhan ajan perinteisistä itse tehdyistä postikorteista! :)

Kuva 1. Perjantai-iltana kuohujuoma virtasi, tosin vain yhden, mutta sitäkin arvokkaamman pullollisen verran

Lauantaina aamulenkkeilyjen jälkeen vuorossa oli kierros DesignOn Tampere -tapahtuman yhteydessä järjestetyllä Design torilla hyvässä seurassa. Eihän sieltä ilman hankintoja voinut poistua, ja niinpä matkaan tarttui jotain ainakin MAKEE-designin ja HiroNIA:n pöydiltä, minkä lisäksi "tää pidetään mielessä!" -listalle pääsivät ainakin Zukale&Huovialan herkulliset sukkahousut ja Kooky Gemsin hullut korut.

Kuva 2. Kooky Gemsin hauskoja pikkutilpehööristä tehtyjä kierrätyskoruja, joissa pääosassa mm. legot, domino-nappulat, nopat, pelikortit ja barbien asusteet.

Lounasaikaan käytiin testaamassa uusi japanilainen ra-men-ravintola Hanabi Tammelan Puistokadulla. Suosittelen! Pikaruokaidean mukaisesti nopeaa, mutta kerrankin lisäksi ystävällistä palvelua (nämä harvoin löytää samasta asiakaspalvelijasta "Iloisen palvelun ammattilainen" -kyltistä huolimatta...) ja mikä parasta: ruuan tilaaminen oli tehty helpoksi myös aloittelevalle japsi-pikaruokailijalle. Kovaan nälkään kannattaa ottaa tuplaliha, mutta keskiverto-lounasnälkään normaali 6 euron annos riitti hyvin. Ja kyllä; nuudeleita on soveliasta syödä myös haarukalla, jos puikoilla sohiminen pelottaa. Pistä listalle seuraavaa Tampereen keikkaa ajatellen!

Lauantai-iltapäivä jatkui agilityn merkeissä, mutta siitä enemmän seuraavassa tekstissä (en halua pilata tän kirjoituksen hyvää tunnelmaa niillä tarinoilla...).

Lauantai-iltana ehdittiin just ja just YO-teatterille suosittuun Stand Up Underground -iltaan (ei lippuvarauksia - paikalle kannattaa saapua viim. puolta tuntia ennen showtimea!).  Kokeiluklubin ideana on päästää aloittelevat koomikot (ja "koomikot") lavalle testaamaan ramppikuumettaan ja kokeneemmat vitsiniekat testaamaan uusien juttujen toimivuutta. Onhan noita stand up -staroja tullut nähtyä useampia kymmeniä kertoja, sillä mm. Jyväskylän aikoina kävin ahkerasti Seisomapaikka-klubilla Ilokivessä. Ihan pelkät pylly/tissi-jutut eivät siis mene läpi, vaikka vahingossa niille joskus nauraakin. Vinkki: stand up -kokeiluklubit ja edullinen mieto keskiolut kulkevat usein käsi kädessä - YO-teatterilla oluesta muovituopissa veloitettiin 3,00€ ja siideristä 3,50€. Ei paha! Tilaisuus oli K-18: onneks eivät katsoneet papereita, sillä 16-vuotissynttärinihän vasta oli... (--> en ole osallistumassa esiintyjänä seuraavaan aloittelijailtaan, ei pelkoa, vaikka joku niin ehtikin jo luulla :)

Lauantaina syksyn ensimmäisellä Underground-klubilla lavalle nousivat Raila Hänninen (illan MC), Toni Jyvälä, Henry Lehto, Petteri Vänttinen, Risto Olenius, Tomi Haustola ja Joonas Nordman, joista viimeinen ""Ken on heistä kaikkein hauskin 2009" -kilpailun voittaja. Setit parani loppua kohden ja erityisesti Joonas Nordmanin nimi kannattaa painaa mieleen - älykästä ja oivaltavaa ja sisälsi sopivasti jatkuvuutta läpi setin. Wunderbar! Myös yo-teatterin syksyn ensi-ilta kiinnostaa. Anyone?

Ohjelmantäyteisen päivän kruunasi panimoravintola-Plevnan Oktoberfest ("Oktoberhan" on nykyään "syyskuu", du weiss) ja currywurst: pieni 7,90€/iso 9,90€. Nälkä lähtee pienelläkin ja tulisuus laittaa nenän toimimaan.

Sunnuntaiaamupäivä alkoi elämäni parhaalla synttäribrunssilla kahvila Valossa. Kiitokset lahjan antajille; hyvin tiesitte, mikä uppoaa! :) Croisantit, kinkkumunakkaat, omenariisipuuron ja pannukakun kruunasi pianomusiikki. Seuraavan kerran viihdytään pidempää (ja ehkä myös pelataan jotain - niitä oli siellä hyllyssä!!). Melko korkeasta hinnastaan huolimatta (12,50€/maha) paikka oli ihan täysi.

Tarantinon uusin, Kunniattomat paskiaiset, on ollut suunnitelmista ensi-illastaan saakka, joten mikäs sen paremmin sopisi pyhäpäivään, kuin joukko (ja yksi nainen) juutalaisia teurastamassa natseja valkokankaalla?! Tykkään niin Kill Billeistä kuin Death Proofista, joten odotukset olivat korkealla. Historian ja erityisesti toisen maailmansodan kulun kirjoittaminen uudestaan on niin erhyvä idea, että mielestäni jo se riittää syyksi ko. elokuvan katsomiselle. Ja ainahan se on mukavaa, kun paha saa palkkansa (erityisesti tätä kokemusta etsiville naiskatsojille suosittelen vielä enemmän Death Proofiin tutustumista!). Parasta elokuvassa oli kielien vaihtuminen englannin, saksan ja ranskan - ja vähän myös italian välillä. Teoriassa mun pitäisi kai ymmärtää noita kaikkia viimeistä lukuun ottamatta... Itseeni tarantinomainen kostamistarina tehoaa, vaikkakin "verta ja suolenpätkiä" (vai pitäiskö sanoa päänahkoja) olisi tässä voinut olla vähemmän. Mutta niistäkin selviää silmiä siristämällä :) Jalkakohtaus - kyllä; erityinen musiikki - kyllä; pitkät ja vaikuttavat yhtenäiset intensiiviset kohtaukset - kyllä (erit. tarinan aloittava 1. luku); erikoiset kuvakulmat - kyllä; Brad Pittin läsnäolo ärsyttää - ihme kyllä, ei; huumoria - kyllä; jännitystä - ei niin paljon. Ammattimaisempia arvosteluja voi lukea vaikka Leffatykistä.

Illaksi kotiin Saagan reenien kautta; Tehtiin puomia ja keppejä vaihtelevalla menestyksellä, mutta ei hätää: Saagahan on vasta pentu.