Loman jälkeinen agilityarki alkoi oikeastaan jo tiistaina Seran reeneillä ja keskiviikkona junnujen kouluttamisella jäätävän viileässä Ojangossa (viileässä ainakin viikon takaiseen Kairoon verrattuna...). Mutta varsinaisen tehopalautuksen agiliitelyyn takasi viikonlopun ohjelma. Heti lauantaina aamulla suuntasimme kohti Hartwall Areenaa ja Helsinki International Horse Show'n lasten matineaa. Esiinnyimme Seran kanssa Aptus Dog Agility Show'ssa yhdessä neljän mini- ja neljän maksikoirakon sekä pumi-Ressun & Nooran, borter-Pippinin & Annan ja joukkuemaailmanmestari koohon-Robin & Jarin kanssa.

"Lauantaiaamun avaa Hevoshullu Lasten Matinean sulavasanaisin esiintyjä, kun Marco Bjurström selvittää kuka on Aptus Dog Agility Show´n ketterin ja tottelevaisin koira." (Suomen Ratsastajainliitto)

Tapahtuman organisaattorina toimiva Mia oli piirtänyt hauskan ja erityisesti tosi yleisöystävällisen radan, jossa kaksi koiraa kilpailu radalla samaan aikaan. Lähtö tapahtui kentän keskellä olleilta pöydiltä ja voittaja oli ensimmäisenä vähemmällä virhemäärällä takaisin pöydälle palannut koirakko. Rata näytti tältä:

 

Me edettiin mustien numeroiden mukaan. Putkena (6) oli läpinäkyvä lyhyt putki, jonka tuoma vauhti yllätti minut, ja Sera kiisi täyttä laukkaa hyppyjen 7 ja 8 ohitse. Näin hävisimme Pippinille ja Annalle ja jouduimme taistelemaan pronssisijasta. Toisella kierroksella suoritus oli virheetön pöydälle (13) asti, josta Sera luisui vauhdilla yli. Näin Ressu vei pronssitilan hopealle yltäneiden Pippinin ja voiton vieneen Robin jälkeen. Onneksi kuitenkaan tulokset eivät olleet se kisan pääasia, vaan yleisön viihdyttäminen. Niinpä osallistuimme Aptus Dog Agility Show'n jälkeen vielä loppukavalkadiin yhdessä uljaiden mustien friisiläisten ja pulleiden shetlanninponien kanssa.

Kenttäalueelta koirat siirtyivät ohjaajineen Hartwall Areenan käytävälle rakennetun esiintymislavan tuntumaan, jossa kaikille halukkaille tarjottiin mahdollisuus tulla silittelemään (ja syöttämään herkkuja) näytöksessä mukana olleille koirille. Ennakko-oletuksen mukaan tiesin Seran sietävän hyvin vieraiden ihmisten silittelyjä ja hempeilyjä paikallaan istuen (ja korvat luimussa hakatulta näyttäen...). Mutta Sepipä yllätti mut täysin: se heilutti iloisena häntäänsä, kurotteli namikädeltä toiselle ja oli ihan viilipytty monikymmenpäisen lapsilauman käsittelyssä! Muutama jopa kaappasi sen tiukkaan rutistukseen, mutta Sepi vaan tuijotti mun kädessä olleita superherkullisia kuivatun jauhelihan palasia kuin hypnotisoitu. 10 pistettä ihanalle Sepille, jonka voi näemmä roudata minne vaan ja luottaa sen osaavan käyttäytyä!

***

Lauantaipäivä jatkui Juha Oreniuksen reeneissä Kivistössä Agility Akatemian hallissa. Pääkaupunkiseutu on ihmeitä täynnä: vain vajaa 15 minuuttia kotiovelta - ja olet reeneissä ihan keskellä maaseutua. Hienoa! Ensimmäinen reenirata näytti tältä:

Meillä meni hyvin, kun liikuin koko ajan eteenpäin ja muistin ohjata (aika usein menee hyvin, kun nuo kaksi elementtiä ovat kohdallaan!). Valssi väliin 4-5 ja 8-9, tiukat kaarrokset hypyille 10-13. Kepit ohjasin oikealta puolelta, hypyn (19) otin pakkovalssilla + jaakotuksella, haltuun okserin (21) jälkeen ja tarkka ohjaus putkeen (22).

Ryhmäläiset olivat niin tehokkaita, että ehdittiin poikkeuksellisesti tekemään myös toinen radanpätkä. Se näytti tältä:

 

Erityiset ohjauskuviot: Alussa pakkovalssi hypyllä (2), haku putkelta (8) ja tiukasti kepeille (9). Valssi keppien (9) ja keinun (10) välissä. Valssit väleissä 12-13, 13-14 ja 14-15. Haltuun ennen puomia (15). Hyppy (16) pakkovalssilla + jaakotuksella, hypyllä (17) twist ja jaakotus hypyllä (21). Aika kinkkinen, mutta hauska rata, joka vaati liikettä ihan koko ajan. Orenius suosi todella liikkuvaa ohjaustapaa, mitä itsekin suosin. Hänen kommenttinsa ja parannusehdotukset olivat siis meille todella hyviä ja toimivia.

***

Yhtenä iltana muutama viikko sitten lenkillä tajusin, etten ole tehnyt Saagalle ollenkaan hanskapiilotusleikkiä. Pelin idea: koira odottaa, minä kuljen metsässä (näköetäisyydellä tai lähes näköetäisyydellä) kierrellen ja kaarrellen sinne tänne ja vaivihkaa piilotan siinä kierrellessä hanskat jonnekin: sammaleen alle, oksaan näkökentän yläpuolelle, kivenkoloon tms. pois suorasta näkyvyydestä. Tuumasta toimeen, Sera mallikappaleeksi ja hanskaa piilottamaan. Saaga osaa jo melko hyvin odottaa, joten tämän pelin myötä saatiin samalla myös hyvää paikallaanoloharjoitusta. Ensin Sepi sai hakea muutaman hanskan ja sitten oli Saagan vuoro - ensin helpolla sitten vähän vaikeammalla piilolla. Ilmeisesti hanska suussa metsästä juokseva Sera sai Saagankin päässä herneen liikahtamaan, sillä Saaga tajusi homman idean heti! Itselleen tyypillisellä rähinä-ärinä-väyhväyh mekastuksen saattelemana Saaga syöksyi risukkoon ja toi hienosti hanskan melkein mulle saakka (melkein, koska nouto ei kuulu meidän opeteltaviin taitoihin ainakaan ennen kahta ikävuotta).

Lauantai-iltana, jotta Saagallakin olisi jotain tekemistä, kävin sen kanssa kaksin ulkoilemassa ja piilottelemassa muutaman hanskan. Hyvin ja kovalla rytinällä hanskat löytyivätkin - viisas rekku.

***

Sunnuntaiaamu alkoi Saagan reeneillä räntäsateisessa Ojangossa. Tehtiin keppikujaa jo aika haastavilla sisäänmenokulmilla, puomia kokonaisena (ylösmenokontakti - puomi - alasmenokontakti), muutama putkiharjoitus pimeillä kulmilla ja oikein kiemuroilla putkilla, sylikäännöksiä, ansaesteiden ohi kulkemista, takaakiertoja ja paikallaanoloharjoituksia. Paljon ehdittiin tehdä, kun paikalla oli vain viisi koirakkoa.

Saagan reenit sujuivat todella hyvin! Muutaman viikon tauko on tehnyt hyvää, sillä palasia oli jälleen loksahdellut paikoilleen ainakin sylikäännösten ja puomin osalta. Myös yksi tosi makee kepeille sisäänmeno jäi mieleen. Hieno moppe! Reenien jälkeen Saaga pääsi leikkimään luokkakavereidensa Ticon ja Elmon kanssa.

***

Ojangosta kotiin syömään ja suunta kohti Hyvinkäätä. Startattiin Seran kanssa kaksi rataa, hyppy ja agility. Tuloksena (meidän tän hetkiseen suoritustasoon sopivat) 2 * HYL. Ensimmäisellä radalla tuomarina oli Anne Viitanen ja rata näytti tältä:

Ensimmäinen vaikea kohta oli putken (3) jälkeen: moni koira syöksyi suorasta putkesta suoraan hypylle (17). Me selviydyimme tuosta kohdasta kunnialla, mutta ensimmäinen virhe tuli keppien lopussa, kun Sera jätti viimeisen keppivälin tekemättä. Huoh - olen niin kyllästynyt noihin keppivirheisiin... Hypyt 6-10 osoittautuivat hankaliksi monelle koirakolle: osa koirista tuli hypyn (7) väärästä suunnasta, jokunen kiersi jonkun hypyn kokonaan kiitäen täysillä seuraavina olleille esteille. Tein valssin 9-10 välissä, mikä aiheutti kolahduksen muurilla (mutta palikka ei tainnut pudota?). Putkeen (11) meni helposti väärään päähän, jos jäi takaaleikkaamaan muurilla (10). Hyppyjen 12-13 jälkeen rengas (16) houkutti montaa koiraa. Minä puolestani jäin hypyn (14) eteen ja Sera kiersi sen taakse - tästä siis hylky. Mikäli tuosta oltaisiin selvitty, hylkäys olisi tullut hypyn (17) jälkeen, jossa pussi houkutti muitakin kuin vain Seraa. Suunnitelmissa oli ehti valssaamaan väliin 17-18, mutta olin niin myöhässä renkaalla (16), että yritykseksi tuo ehtiminen jäi... Aika huonoa ohjaamista, joskin paikoitellen olin omaan ohjaamiseeni ihan tyytyväinen.

Toisella radalla tuomarina oli Johanna Nyberg ja rata näytti tältä:

Heti alussa joutui hieman haukkomaan henkeä, kun Sepi ei meinannut millään tulla muurin takapuolelle. Tuli kuitenkin ja selvittiin kunnialla aina putkeen (8) saakka. Moni koira sujahti suoraan renkaasta (7) putken (8) väärään päähän. Jäin ihailmeaan Seran oikeaa putken pään valintaa muutaman sekunnin sadasosan liian pitkäksi aikaa, ja se ehti ulostultuaan käydä hyppäämässä renkaan (7) väärään suuntaan ennen hypylle (9) tulemista. Tästä kohtaa siis meille hylky. Loppurata meni oikein sujuvasti: jopa kepit Sera teki hienosti loppuun saakka. Meidän suoritus tällä radalla oli täydellinen esimerkki siitä, miten käy, kun jää ihailemaan omaa suoritustaa :)

***

Seuraavista kisoista ei ole tietoa.

Yleisön hauskuuttamiseksi alla kootusti meidän tulokset kaikista SM-kisojen jälkeisistä virallisista starteista.

Ja se tavoitehan on 50%... Nousee nousee.