Viikko sitten viikonlopun itsenäisyyspäivän henki alkoi jo perjantai-iltana, kun pääsin juhlimaan itsenäistä Suomea lähes linnan juhlien veroisiin pirskeisiin Tampereen Tammelaan. Illan ohjelmaan kuului ruokailu pitkän kaavan mukaan sinivalkoisista alkuruuista riistakäristyksen kautta isänmaalliseen suklaakakkuun. RUokapaikoitteista ohjelmaa täydensi soittolistallinen itsenäisyyspäivän hittejä Finlandia-hymnistä Porilaisten marssin kautta kaikenlaisiin lippulauluihin. Kuultiin illan aikana myös miesväen armeijamuisteloita, jotka viimeistään kruunasivat illan! :)

[Team Tammela: Tähän kohtaan voisi tulla herkullinen ruokakuva teidän kamerasta]

***

Lauantaina 5.12.2009 iltapäiväohjelmaan kuului tamperelaista huippukiakkoilua: Tappara - TPS Hakametsän hallissa klo 17:00 alkaen. Ennen peliä hallin alakerrassa päästiin nauttimaan tämän vuoden ensimmäisestä jouluruuasta: oli kinkkua ja laatikoita rosollin ja erilaisten salaattien kera. Toimii aina!

Ensimmäisessä jääkiekkopelissäni olen ollut jo varhaisessa Tappara-lapsuudessani (tiedoksi tietämättömille: vauvat jaetaan Tampereella jo synnytyslaitoksella Tappara- ja Ilves-vauvoihin, eikä leirin vaihtaminen tämän tuomion jälkeen ole mahdollista.) legendan mukaan ennenkuin opin kävelemään. Viime vuosina etäisyys synnyinkaupunkiin on vähentänyt hallissa käyntiä, mutta edelleen olen innolla menossa mukana - sukupuolestani huolimatta - aina kun tilaisuus tulee!

Kuva 1. Voittajat kulkevat oranssisinisissä

1260128063_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1260129220_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Fakta, jonka 99 prosenttia suomalaisista jääkiekkoa seuraavista miehistä allekirjoittaa, on se, että nainen ei voi puhua uskottavasti jääkiekosta, koska se ei ymmärrä siitä tarpeeksi. Ei vaan voi, joten ei kannata edes yrittää, piste.

Lauantaisessa Tappara-TPS-pelissä mietin asiaa vähän syvällisemmin kuunnellessani takanani istuneen naispuolisen lajin tosifanin kommentteja. Mietin erityisesti sitä, mikä on se JUTTU, jonka takia naiset eivät muka voi ymmärtää tuon erityisesti suomalaisille & tamperelaisille pyhän jääaktiviteetin päälle. Varsinainen tilanteiden kommentointihan on aika helppoa: tarvitaan vain muutamia oikein ajoitettuja fraaseja, aktiivista liikehdintää omalla penkillä ja sen välittömässä läheisyydessä sekä samanhenkistä seuraa ympärille.

Tässä esimerkkejä vuorosanoista, joita tosifanilta edellytetään:

Helpoin tilanne alottaa tosifaniuteen ja jääkiekon saloihin pääsy huutelun avulla on aloittaa vastustajan jäähytilanteista. Pienimmistäkin huitomisista, kampeista ja koukuista kannattaa avata suunsa: "Selkee kamppi/koukku/poikittainen!". Tätä kuuluu ehdottomasti höystää aktiivisella eteenpäin nykimisellä ja samanhenkisten katseiden tavoittelulla. Aloittelijan on myös helppoa yhtyä rytmikkääseen taputukseen, kun vastustajalle on tulossa jäähy, oma molari on ennättänyt vaihtopenkille ja ollaan saatu 6-5 pakkopeli pyörimään. Tuomarin viheltäessä pilliin pelikatkon merkiksi ja vastustajan luistellessa kohti jäähyaitiota, voikin yhtyä Hakamettän ämyreistä kajahtavaan Yölinnun tuttuun iskelmään, jonka kertosäe iskee suoraan jäähyn myötä syvenevään vastustajan ahdinkoon:

[...] Sitä saa mitä tilaa, ehkä opit sen sä nyt. Jos kaiken itse pilaa, on turha olla pettynyt! [...]

Vastustajan säheltäessä hyökkäyspäänsä siniviivan kupeessa ja kiekon pyöriessä siinä viivan päällä nyitään penkillä eteenpäin ja huudetaan oikein terävästi "Paitsio!". Sanoman sisällön vahvistamiseksi voi lisätä tilannehuomioon määreen ja huutaa "Paitsio! Tahallinen!". Oman joukkueen vastaavissa tilanteissa tietysti huudetaan "ei ollu, sisällä pysy" tms.

Jos taas vastustajan uljaat ja uskaliaat maalintekoyritykset menevät reisille ja lopulta tulokseksi jää pelkkä helppo rannelaukaus suoraan maalivahdin syliin, tilannetta kuuluu kommentoida sarkastisesti "joo, harjoiteltu kuvio". Jos taas vastaavasti oma joukkue hukkaa maalintekotilanteensa vastaavanlaiseen helppoon heittoon maalia kohti, kuuluu lirukiekon valuessa maalivahtia päin huutaa "ihme että sai kiinni" -äänenväsyllä tunteikkaasti "Eih!". Aika helpon kuuloista tähän saakka - siis myös naisten ymmärrettäväksi, eikö totta?!

Kuva 2. Erätauolla tarjolla oli tamperelainen joulupöytä: laatikollinen Tapolan mustaamakkaraa kynttilöiden katveessa, sinappia ja puolukkahilloa.

1260128051_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lisää sääntöjä jääkiekkoymmärryksen syvyyksistä: tosifanit kutsuvat pelaajia etunimillä; "Juu, Jannella [Ojanen] onki kulkenu ny iha hyvi sen jälkeen, kun vihroin sai sen tärkeen ennätyssyätön"; "Tuukkaa [Mäntylä] ne jo kyselikin Helsinkistä ihan lehren palstalla"; "Ville [Nieminen] anto hyväh haastattelun rariossa viime viikolla". Pelaajien kyykistyessä aloitukseen, tuomarin kuuluu pudottaa kiakko jäähän välittömästi. Jos näin ei tapahdu (tai muuten haluaa päteä huudoillaan), voi auttaa raitapaitaa toimessaan kommentoimalla "pilkkii, pilkkii - pudota ny jo". Kun silloin tällöin oman joukkueen aloittaja vaihdetaan liian peli-innokkuuden takia aloitustilanteesta, tulee tuomiota ehdottomasti ihmetellä esim. sanoin "Hei! Miks vaihdettiin?! Kumpikin siinä...". Tehosteeksi voi hakea esimerkiksi ymmärtäväisiä katseita ja merkitseviä päänpudistuksia saman katsomon muilta fanikollegoilta.

Vaikka oma joukkue aina hallitseekin peliä ihan suvereenisti, joskus tasamiehityksellä pelatessa omalle joukkueelle tulee kämmi ja "omille nopeuksille" laitetun syötön seurauksena kiakko uhkaa valua pitkäksi. Tällöin pitää ehdottomasti karjua kovaan ääneen (niin kovaa, että tilanteessa vihellysvastuussa oleva linjamieskin sen kuulee) "Koski! Koski!". Huutoa voi tehostaa käsimerkein osoittamalla se pelaaja, joka ihan varmasti koski kiakkoon, eikä mitään pitkää (ja aloitusta omaan kenttäpäätyyn) pitäisi viheltää. Samaa osoitustekniikkaa voi käyttää myös vastustajan vaihtotilanteessa, jossa mahdollisuutena on kuuden kenttäpelaajan samanaikainen jäällä olo (nk. väärä vaihto). Numerotarkkana ihmisenä ja matemaattiset kykynsä tunnustavana tosifanin kuuluu tässä tilanteessa huutaa kovaan ääneen "Kuusi! Kuusi!" ja näyttää kuutta sormea kohti tuomaria. Hienoa mimiikkaa, johon ei kuka vaan rivi(nais)katsoja kykene.

Jos ja kun ottelun toisen erän kohdalla "suvantovaiheissa" mitään em. kommentointia aiheuttavista tapahtumista ei ole tapahtunut hetkeen, voi aina käyttää joka tilanteeseen sopivia "Aja, aja!", "Karvaa, karvaa!", "Eikö mitään ollu, häh?!?" -vuorosanoja. Toimii aina ja uskottavuus senkun lisääntyy.

***

Tässä omat kokemukseni jääkiekkopelin syvimmästä olemuksesta. Käytin tietysti kaikkia edellä mainittuja vuorosanoja ja muita tekniikoita lauantaisessa pelissä. Lopputulos oli hyvä, vaikka onhan sen kieltämättä välillä hieman hankala pelata, kun kerrallaan kentällä on 10 vastustajan pelaajaa, joista neljällä on kaikenlisäksi pillit käytössä! ;)

Mites Raumalla; onko siellä kovin erilaiset käskyt käytössä?! Vuorosanoja tuli loppujen lopuksi yllättävän monta ja lisäksi joukkoon mahtui monta samaan aikaan käsillä ja verbaalisesti tehtävää liikettä; ei siis mikään ihme, ettei naiset tähän pysty!

Kuva 3. Onnistuneen pelin lopputulos: TAPPARA = 6 - TPS = 3

1260128070_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mites Raumalla; onko siellä kovin erilaiset käskyt käytössä?! Vuorosanoja tuli loppujen lopuksi yllättävän monta ja lisäksi joukkoon mahtui monta samaan aikaan käsillä ja verbaalisesti tehtävää liikettä; ei siis mikään ihme, ettei naiset tähän pysty!