Oon lukenut jo niin monesta blogista "saavutukset 2009/tavoitteet 2010" -merkintöjä, että lopulta päätyin sortua niihin itsekin. Seuraavat testit on kohdistettu erityisesti vastaukseksi luruzialaisen ja pandaneriläisen blogeissa esitettyyn haasteeseen "kuinka objektiivisesti SINÄ osaa arvioida OMIA koiriasi"?!

Koska en ole kasvattaja, eikä minun koiriani olla käyttämässä jalostukseen "vaarallisen pian", rohkenen julkaista listan koirien hyvistä ja huonoista ominaisuuksista. Samalla haastan kaikki muutkin lukijat (erityisesti kasvattaja-sellaiset) luopumaan vaaleanpunaisista laseistaan ja kokeilemaan vaihteeksi toista lähestymistapaa :)

KUMMATKIN KOIRAT
+ Vaivattomia lenkkikavereita: niitä voi pitää vapaana, ne eivät reagoi vastaantuleviin koiriin tai ihmisiin, eivätkä esim. hötkyile junista, rekoista, paloautoista tms. erikoisjutuista
+ Hyviä kyläkavereita: ne ei tee itsestään numeroa, ei tongi paikkoja, ei ole kokoajan äänessä tai iholla
+ Ne ei nuole ihmistä aina tilaisuuden tullen (terveisiä Umalle ja Menalle :) )
+ Ovat sopivan kokoisia: tarpeen tullen ne jaksaa nostaa syliin ja kumpikin menee agissa medi-luokkaan.
+ Kaikenlaisten autoimmuunisairauksien keskellä on ihanaa, etteivät omat koirani ole (vielä...) sairastuneet (tai ainakaan sairautta ei ole todettu) tai muutenkaan sairastele säännöllisesti.
+ Tykkäävät tehdä mun kanssa kaikenlaisia agilityjuttuja suurella innokkuudella ja ovat kiinnostuneita sitä tehtäessä vain ja ainoastaan minusta.
+ Edelliseenkin liittyen: kumpikin on tosi helposti palkattavissa.
- Pitkässä turkissa sisälle tulevan roskan, hiekan tai lumen määrä on raivostuttava
- Haukkuminen sisällä ja erityisesti haukkumisen lumipalloefekti: toinen hengähtää kovempaan ääneen, toinen pöffää, toinen haukahtaa, toinen haukkuu kahdesti... ja kohta on täys räkytys päällä. Aaargh!

SERA
+ Voin luottaa siihen (lähes) tilanteessa kuin tilanteessa: se ei sooloile eikä yllätä, vaan tekee niinkuin aina ennenkin on tehty ja miten se on tottunut tekemään
+ Kiva agilitykoira, koska tekee vaan ja ainoastaan sen, mikä sille on opetettu ja menee sinne, mihin sen ohjaa. Todellinen "oman epäonnistumisen peili".
+ Hyvä jäänmurtaja ei-koiraihmisten kanssa kohdatessa: ei ahdista eikä käy päälle ja mitä niukemmin siihen kiinnittää huomiota, sitä enemmän se tykkää.
- Vieraille koirille (ja Milalle) ärsyttävän takakireä, perusnegatiivinen, kiukkuinen, ilkeä, huumorintajuton, lyhytpinnainen ja ennakkoluuloinen: en esim. päästä koskaan Seraa leikkimään pentujen kanssa, koska tässä tilanteessa en voi luottaa siihen, etteikö se kävisi niihin kiinni. Tämän ominaisuuden ärsyttävyys on konkretisoitunut itselleni vasta Saagan saapumisen jälkeen, kun on saanut vertailupohjaa positiivisesta asenteesta samoihin tilanteisiin.
- Kaikki uudet asiat (varsinkin ennen Saagaa) pitää esitellä pidemmän kaavan kautta, koska muuten iskee ressi.
- Todella paukkuarka: Se kuulee jopa keskustassa (8km päässä) järjestettävät ilotulitukset ja menee toimintakyvyttömäksi.
- Ressaa autossa matkustamista läähättämällä ja tärisemällä lähdöstä maaliin.
- Ei ole koskaan elämässään alistunut yhdellekään koiralle (eikä sitä kyllä ihminenkään saa kääntää selälleen...)

SAAGA
+ Peruspositiivinen, leppoisa ja iloinen luonne. Helpottaa montaa asiaa, mutta erityisesti uusien asioiden kokemista ja vieraiden ihmisten/koirien kohtaamista.
+ On pukeutunut tosi makeeseen turkkiin!
+/- Keksii päivittäin uusia juttuja. Vähintäänkin se löytää uusia tavaroita, joita voi kannella. Pääosin hauska piirre, kunhan hampaiden käyttö pysyy rajallisena.
- Pitkä ja notko selkä, jonka kipeytymistä pelkään kun harrastaminen aloitetaan todenteolla
- Toisen koiran dilemma: Ei osaa kaikkia samoja asioita ja käyttäydy tietyissä tilanteissa yhtä viisaasti kuin Sera (HUOM! ks. seuraava kohta "Sanna")
- Enemmän "koiran koira" kuin ihmisen koira (HUOM! ks. seuraava kohta "Sanna")

Rehellisyyden nimissä on reilua, että myös itse osaa katsoa peiliin omiin koiriinsa liittyvissä asioissa. Oman kokemuksen mukaan aika usein se syy kuitenkin löytyy sieltä narun lenkin puoleisesta päästä.

SANNA (tarkastelu kuitenkin vaan suhteessa omiin koiriin ja niiden kasvatuksen)
+ keskiverto-OK:sti johdonmukainen: tietää, mitä koirat saa tehdä ja mitä ei ja pysyy siinä. Esim. koirat saavat aina mennä sänkyyn, kuraisuudesta, märkyydestä tms. huolimatta. "Siitäs sait, mitä päästit ne sinne silloin pentuina."
- Tietää, mitä pitäisi reenata, mutta ei viitsi, koska onnistumisen tunteet = jo opittujen asioiden tekeminen on kivempaa
- Ei osaa asettaa harrastamiselleen realistisia tavoitteita
- Sählää toisinaan liikaa, toisinaan ihan liikaa
- Vaatii koiriltaan toisinaan sellaisia asioita, joita ei ole niille opettanut
- Ei kuljeta koskaan mukanaan nameja eikä palkkaa koiriaan tarpeeksi usein (oikeestaan koskaan...) normaaleissa lenkkitilanteissa muutakuin kehumalla ja ehkä hanskaa repimällä
- Haluaisi Saagan osaavan samat asiat kuin Sepi ilman, että malttaa opettaa ko. asioita Saaga-raukalle
- Ei viitsinyt pentuaikana tehdä asioita tarpeeksi usein kaksistaan Saagan kanssa, mistä johtuen Saaga on tällä hetkellä enemmän Seran perään kuin Sannan perään.
- Kehtaa harmitella em. asioita, vaikkei ole TEHNYT ASIOILLE MITÄÄN

Tällä mennään :)

Olisi kiva nähdä, minkälaisia esim. omista koiristani olisi tullut, jos ne olisivat asuneet minun sijaan ihan jossain toisenlaisessa perheessä: löytyisikö niistä jotain sellaista potentiaalia, jota en ole ollenkaan osannut edes kaivaa esille tai toisaalta, tulisiko niiden luonteesta esille jotain sellaisia negatiivisia piirteitä, jotka itse (todennäköisesti puhtaalla tuurilla :) on saanut pidettyä pimennossa.

Heräsikö ajatuksia?