"...enkä tiennyt
kuinka myöhemmin kaipaisin
hitaasti eteenpäin
laahustavia päiviä."

Ultra Bran biisi kuvaa hyvin meidän viime viikkojen ohjelmaa; ei mitään erikoista, ihan vaan tylsää kotonaoloa ja jäistä lenkkeilyä. Olisipa jo kesä ja pääsisi ulos treenaamaan ja vihreään metsään lenkkeilemään ja välillä uimaan ja ulos ilman kolmea vaatekerrosta, kylmän kostean jäisiä varpaita ja nihkeitä hanskoja. Kuinkakauanvielämitähäh?!

Tai no ei meillä ihan pelkkää tylsyyden pyhyyttä ole ollut:

Ihme on tapahtunut! Ei, Suomi ei menestynyt odotettua paremmin olympialaisissa eivätkä suomalaiset keksineet yhtä viisaita kikkoja peruskoululaisten huijaamiseksi kuin ruotsalaiset, vaan ilmeisesti kylmien talvi-iltojen ja järkevän tekemisen puutteesta johtuen olen saanut huijattua uuden lautapelikaverin itselleni! Lautapelipedagogiikassani opetussuunnitelma sisältää seuraavat harjoitustehtävät seuraavassa, vahingosta viisastuneena erittäin tarkoin harkitussa järjestyksessä:

Menolippu >> Bohnanza >> Carcassonne >> Thurn und Taxis >> Oregon

Tähän saakka opetussuunnitelmakokonaisuutta ollaan tämän peliystävän kanssa tähän mennessä edetty. Ja hän on siis edelleen mukana peruskoulutuksessa! Saa nähdä pysyykö matkassa pedagogiikkaketjun loppuun:

(... Oregon ) >> Stone Age >> Catan >> Saint Petersburgh .

Pelien kuvauksiin voi tutustua esimerkiksi tämän joulunpyhinä kirjoittamani novellin avulla.

Treenaamaan ei olla päästy pitkään pitkään aikaan yhtä tiistaita lukuunottamatta. Eräänä lauantaina olin jo pakannut koirat, nakit ja valtavan kasan treeni-intoa reppuun ja repun Reiskaan, niin eikö se petturi päättänyt olla käynnistymättä?!? En ollut kuitenkaan kovin vihainen, koska sen verran virranhenkeä akku pihisi, että lämpötilamittari oli hengissä: -23 astetta. Silloin jäi Pukkilan treenit väliin, harmillista.

Etelän hiihtolomien aikaan kouluttamistani 10 koirakosta vain kaksi oli tulossa treeneihin, joten Saagalle ja Seralle jäi tilaa osallistua treeneihin. Parasta kaikessa oli se, että sain itse ihailla kummankin koiran toimintaa vieraan ohjastajan kanssa, sillä sain Suvin lahjottua treenaamaan kummankin koiran kanssa. Kiitoskiitoskiitos! :) Treenirata näytti tältä:

1267735877_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kumpikin koira kääntyi hienosti tiukat käännökset hypyillä 1-6. Saagalle hyppy (6) tuotti aluksi hieman ongelmia, koska putki (7) siinsi jo näköpiirissä, ja sinne oli tietysti kova kiire. Suvi sai kuitenkin hyvin omalla liikkeellään ohjattua Saagan putkeen myös hypyn (6) kautta. Tiukka käännös hypyltä (8) onnistui kummallakin koiralla hyvin. Ryhmäläiset ehtivät tehdä myös toisen treenin

1267736298_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Toisen radan Saaga teki vain hypylle (7) saakka, koska sen esterepertuaariin ei vielä kuulu estettä "keinu" tai varsinkaan estettä "kepit" (eikä tällä treenitahdilla taida vähään aikaan kuuluakaan). Putkiin (4) ja ...öö... siihen, joka on hyppyjen (5) ja (6) välissä (numero puuttuu kuvasta), ohjauksissa oli tarkoitus treenata etäällä ohjaamista ja irtoamista. Harjoitus ei ihan toiminut siinä tarkoituksessa, mikä alunperin olin suunnitellut, mutta liike jälkimmäisestä putkeenohjauksesta hypyille (6) ja (7) oli hyvää liikkumisharjoittelua. Kumpikin koira teki hienosti. Kiitos Suville vielä kerran aktiivi-illasta; treenaamisesta ja koirien lenkityksestä!! Jos haluat joskus suosituksia koirien personal trainer -passiisi, niin täältä pesee! :)

Viikko sitten viikonloppu oltiin Tampereella, jossa Suomi-USA-jääkiekkonöyryytyksen lisäksi käytiin koirien kanssa morjestamassa mummu-iki-iäkästä sekä liikkuvaista elämää eläviä kavereita, joiden kanssa kerrankin osuttiin samanalkuisen postinumeron alueelle. Paluumatkalle poimittiin kyytiin koirien uskollinen Rovaniemen kummitäti, joka jälleen tälläkin kertaa muista rakkaita karvaisia esirukoilun kohteitaan päheellä aktiivipallolelulla. Tervetuloa taas pian tänne tuhannen kilsan päähän!