Perjantaiaamuna klo 5:15 herätys ja rekkamies-Reiskan nokka kohti Turkua ja Vikingin satamaa. Raumlaiset, tarkemmin sanottuna nää, nää ja nää löydettiin poukkoilemasta Turun linnan pihasta (olivatko kenties tammikuun kisoista asti siinä pyörineet?!). Pakattiin nekin laivaan ja Amorellan lähti kaasuttamaan kohti Maarianhaminaa.

Kuva 1. Jos osaisin kirjoittaa, säveltää tai piirtää, tekisin sen luultavasti tuon pöydän ääressä

1,5 tunnin kuohuviiniaamiaisen, välttämättömien karkkiostosten ja 2,5 tunnin aamupäiväunien jälkeen saavuttiin aurinkoiseen itsehallinnolliseen saarivaltakuntaan. Mathiksesta viikonlopun ruuat (kaikki, koska ahvenanmaalaiseen idylliin ei kuulu kaupassakäynti hankaliin aikoihin, kuten arkisin klo 19 jälkeen) mukaan ja kohti Kungsötä. "Kyllä me sinne osataan ajaa, ei me mitään ohjeita tarvita": pitkä suora ja siitä vasemmalle; polkupyörä-tienviitan, heppojen ja lampaiden ohi; muutama kaarros, meri näkyy oikealla; sitten postilaatikkorivien kohdalta, Kungsö Batteri -nähtävyyden jälkeen oikealle; valitaan mökki lähimpänä merta (etäisyys mökin rappuselta mereen n. 30 keskimittaisen naisen askelta). Voilà ja löydettiin perille aivan täydellisesti!

Kuva 2. Matkalla nähtiin paljon kauniita valkovuokkoja, keltavuokkoja, sinivuokkoja, vuokkoja, vuokkoja ja vuokkoja.

Illan aikana käytiin ihmettelemässä merimaisemia lähikallioilla ja tsekkaamassa Kungsön Batterin rauniot. Ei ollut tullut uusia rakennelmia tai muita sodan merkkejä sitten viime kevään, mikä lienee ihan hyvä asia.

Kuva 3. Team Helsinki valmiina Raumlaisten kaatoon

Kuva 4. Kalliolta näkyi myös ihmeellisiä kalastusvälineitä. Mikä tämä on?

Kuva 5. AsenToo!

Kuva 6. Eikö äiti ole nimenomaan kieltänyt seisomasta veneessä?!

Tulomatkalla julkistettiin Helsingin joukkueen (HAWK) tavoite viikonlopun kilpailuille: 11 rataa, joista 8 tulosta, joista 6 nollaa. Tavoite on tiukka, mutta niin kuukausi ennen SM-kisoja pitääkin olla. Illalla koirat valmistautuivat kisa-areenojen valtaukseen talviturkkien kastamisella, ympyrää juoksemalla ja keppejä syömällä. Ihmiset sen sijaan seurasivat Suomen peliä minuutti minuutilta nettipäivityksistä (siis oikeesti joku toimittaa niitä pätkiä YLEn nettiin minuutin välein?!) ensimmäisen erän ajan, kunnes tajusivat etsiä oikean radiokanavan ja siirtyä aistimaan pelin etenemistä kuuloaistin avulla.

Kuva 7. Vahdit valppaina.

Kuva 8. Saagan tukka odottaa hoitavaa merikäsittelyä

Kuva 9. Heitä heitä heitä jo!

Punkkeja ei onneksi löytynyt vielä ensimmäisten lenkkien jälkeen, vaikka kuvaaminen lähes makuuasennossa varpujen keskellä aiheutti itselle aikamoisia hallusinaatioita koko illaksi. Joutsenia nähtiin tosi paljon (minkähänlaista currya niistä tulisi?).

Kuva 10. Kuin uitettu koira