[ei mitään hajua, miksi tämä teksti näyttää näin oudolta, mutta tällä mennään]

Seran päänsisältöä analysoitiin kolmen tuomarin (Auli Kiminki, Pirjo Ojala-Laine ja tuomariharjoittelija) voimin lauantaina Oulunkylässä. Sää oli sateinen, mikä hieman jännitti, koska Serahan ei tunnetusti ole sadevesi- vaan uimavesikoira ja kaikenlainen ei-agilityyn liittyvä tekeminen kuten lenkkeily sateessa saa sen näyttämään hakatulta ja tympääntyneeltä.

Meidän vuoro oli aivan päivän viimeisenä koirakkona. Tähän mennessä ilma oli ehtinyt selkeytyä, joten ei tarvinnut tuskailla koiran olevan perässävedettävää mallia. Koska Seran paukkuarkuudesta ollaan saatu todisteita sekä ilotulitusten että ammuskelujen yhteydessä, varustauduttiin testiin saapumalla paikanpäälle vasta kun edellisen koirakon laukaukset oli ammuttu.

Hyvä kuvaus luonnetestistä löytyy täältä. Kuva ja erityisesti liikkuva kuva kertoo enemmän kuin pisinkin blogikirjoitus, joten Seran testi kokonaisuudessaan pisteineen löytyy Youtubesta: kuvauksesta kiitokset Jaanalle. Testin järjestelyistä vastasi AgiTokoDogs. Espanjanvesikoirien luonnetestituloksia on kerätty Sulon ja Ruutin sivuille; suuri kiitos ahkeruudesta ja vaivannäöstä Mairelle! 

Videoita katsoessa kiinnittäkää erityisesti huomiota Seran tyyliin tukeutua minuun joka tilanteessa. Lisäksi hännän asento on hyvä fiilismittari; aina kun minä olen menossa mukana, on kivaa ja häntä on pystyssä. Heti kun minä häivyn, häntätutka laskee ja olo muuttuu epämukavaksi. Tämän huomaa erityisesti pimeän huoneen ja seinähyökkäyksen videoissa. Lisäksi videoilta oli hauska nähdä, kuinka Sera ”ravistaa pahat asiat mielestään” eli aina tilanteen muuttuessa mukavaksi, ravistelee muutaman kerran J Maneerit ne on koirillakin! Kokonaisuudessa Sera oli testissä täysin oma itsensä. Olin kuitenkin hieman yllättynyt, kuinka iloisena sen mieli säilyi loppuun (laukaukseen) saakka ja kuinka vähän kelkat, räminät ja kolinat jäivät vaivaamaan. Etukäteisoletukseni mukaan odotin, että testin edetessä fiilis laskisi tasaisesti, eikä palautuminen ”eri rasteista” olisi ollenkaan niin hyvää kuin se testitilanteessa oli.

Ensimmäiseen osioon kuului omistajan haastattelu, luoksepäästävyyden ja taistelutahdon testaus. Kerroin Seran taustoista: ei traumoja tai muuta testissä huomioon otettavaa, pääharrastuksena agility, toisen koiran tulo tehnyt Sepistä iloisemman ja leikkisämmän, hyvin kuuliainen ja tottelevainen; ei ole joutunut koskaan tekemään omia ratkaisuja, vaan kaikkiin tilanteisiin on opetettu käytösmalli. On iloinen, kun oma ihminen on lähellä.

Sera oli ensimmäisessä osiossa täydellisesti oma itsensä: meni tuomarin luokse, jäi siliteltäväksi ja innostui ämpäristä esille otetusta kepistä. Hauskempaa leikki oli oman omistajan kanssa, mutta paremman puutteessa myös tuomarin kanssa oli ihan jees kiskoa patukkaa. Sera onkin luoksepäästävä, mutta aavistuksen pidättyväinen (+2a = pisteet 30). Taistelutahto Seralla on kohtuullinen (+2 = pisteet 20).

Toisessa osiossa rämisevä kelkka lähestyi metri metriltä. Ensin ”yritti vaan olla”, mutta koska ei saanut minulta tukea, haukahteli ja lopulta lähti karkuun. Kun kyykistyin kelkan viereen ja annoin sanallista tukea, tuli ihmettelemään kelkkaa. Toimintakyky, jota mitataan myös testin muiden osa-alueiden perusteella, on Seralla pieni (-1 = pisteet -15).

Kolmannessa osiossa tuomari hyökkäsi näkösuojan takaa minun kimppuuni. Sera haukahteli mun ja tuomarin välissä, mutta eipä se kovin pelottavalta kuulostanut. Puolustushalu on Seralla pieni (1 = pisteet 1).

Neljännessä luonnetestin osiossa tapahtuu yllättäviä ja haalari nostetaan nopeasti ja yhtäkkiä koiran eteen. Sera pelästyi ja uudelleen haalarin ohi käveltäessä ehkä vähän vilkaisi haalarin suuntaan. Hieman tämän jälkeen koliseva tynnyri rämisee koiran takaa. Sera pakeni, mutta häntä pysyi ylhäällä. Mentiin tämän jälkeen katsomaan tynnyriä. Kovuudeltaan Sera on hieman pehmeä (+1 = pisteet 8). Temperamentiltaan Sera on kohtuullisen vilkas (+2 = pisteet 30).

Testin viidennessä osiossa minut vietiin pimeän huoneen perälle kolmen kulman taakse ja Seran piti selvittää tiensä pimeyden vaaroja uhmaten mun luokse. Vaikka joka tilanteessa Sera hakee ja tarvitsee paljon tukea minulta, ei vetovoimani sentään niin suuri ole, että pimeästä viitsisi lähteä etsimään. Tuomarien mukaan Sera oli tullut reippaasti ensimmäisen kulman kohdalle, mutta usko oli loppunut lyhyeen ja olikin antanut tämän jälkeen periksi ja mennyt istumaan oven viereen odottamaan tilanteen etenemistä. Tuomarien tai minun houkuttelut eivät asiaa auttaneet, vaan Seran mielestä yötehtävät voi jättää muille ja se voi keskittyä toimimaan ihan vaan päivänvalossa. Toimintakykyä mittaavan testin tuloksena Seralla on pieni toimintakyky (-1 = pisteet -15).

Kuudennessa osiossa jätin Seran kiinni seinään. Tuomari ilmestyi piilosta ja alkoi liikkua uhkaavasti koiraa kohti. Sera alkoi huutelemaan perääni heti poistuttuani kulman taakse. Missään vaiheessa hyökkäystä Seran haukku ei ollut kovin varmaa, vaan lähinnä avun pyytämistä ”hei mitä sää mut tänne jätit?! Täällä olis vähän tilanne päällä, viitsisitkö jo pikku hiljaa tulla takas, pliis?!”. Palautui kuitenkin tästä heti, eikä jäänyt esim. tuijottelemaan tuomaria osion jälkeen (mitä etukäteen aavistelin). Terävyys Seralla on pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (+1 = pisteet 1).

Testin viimeisenä ja Seralle vaikeimpana osiona oli laukaus. Seralla ei ole taustalla mitään traumaa, josta paukkuarkuus olisi mahdollisesti voinut syntyä, vaan taipumus on ollut Seralla pennusta saakka. Laukauksesta saatu ”tuomio” oli oikeastaan ainoa, joka jäi koko testissä ihmetyttämään: jos Sera on ”vain” laukausaltis, mitä laukausarka koira vastaavassa tilanteessa tekee? Sera kuitenkin muuttuu laukauksia kuullessaan täysin toimintakyvyttömäksi eikä esim. leiki tai syö siinä mielentilassa: eikö tällaisen jo voisi kuvata laukausaran koiran käytökseksi?

Kokonaisuudessaan testistä jäi hyvä mieli; tuomarit olivat oikein mukavia ja asiantuntevia ja homma eteni kokoajan. Hyökkäyksissä ym. otettiin huomioon koiran reaktio, eikä niitä viety tarpeettoman pitkälle. Käsittämätöntä ajatella, miten tuomarit voivat noin lyhyessä ajassa päästä täysin vieraasta koirasta niin osuviin tulkintoihin! Se taitaa olla nimenomaan sitä ammattitaitoa. Valitettavasti tuomarien kommentit kuuluvat hyvin hiljaisella, mutta yritän saada ne avattua sanallisesti mahdollisimman pian.