Eläintarhat on ristiriitaisia paikkoja. Toisaalta on kivaa nähdä paljon erilaisia eläimiä samalla kertaa rajatulla muutaman hehtaarin alueella. Toisaalta viimeistään kolmannen päättymätöntä neuroosirinkiään tallaavan yksilön kohdalla alkaa miettimään, mitä kaikkea muuta tuokin vapaudenriiston uhri voisi tällä hetkellä tehdä eläessään omassa elinpiirissään jossain kaukana täältä.

Kuluneen vuoden aikana ollaan käyty eläintarhoissa niin Kairossa, Mauritiuksella (La Vanille Crocodile Park) kuin parhaillaan uhkaavasti hupenevan kesäloman aikana Ranualla, Tallinnassa ja Korkeasaaressa. Melko kattava otos erilaisista elukoita ja häkkiolosuhteita, sanoisin. Edellä mainitut viisi eläintarhaa voi jakaa karkeasti kolmeen luokkaan: a) Neuvostohenkisimmät kidutuskammiot (Kairo), b) Mahdollisimman puhdasomatuntoiset (Ranua ja Korkeasaari) ja c) Jotain siltä väliltä: "Vähän sinne päin pienellä neuvostohöysteellä" (Mauritius ja Tallinna Zoo).

Edellä kuvatun eron ymmärtää ehkä parhaiten seuraavasta esimerkistä: Siinä missä Korkeasaaressa tai Ranualla vierailevaa ärsyttää se, että kaikki elukat ovat joko kopeissaan poissa yleisön silmistä tai nukkuaretkottavat häkin perimmäisessä nurkassa, ja salaa mielessään ajattelee, että tekisi mieli koputtaa lasiin ja ehkä vähän tökkäistä aidan takana päiväunillaan makoilevaa leijonaa sitä kuitenkaan tietysti tekemättä, Mauritiuksella leijonan herättämiseksi voi alueen työntekijöiltä ostaa lihanpaloja häkkiin heitettäväksi ja Kairossa leijonan tökkimiseksi on varattu oikein oma tarpeeksi pitkällä rottinkikepilllä varustettu työntekijä häkin ulkopuolelle. Lisäksi kairolainen Simba on niin pienessä häkissä, ettei se ehkä edes mahtuisi nukkumaan siellä. Ja ainahan voi häkkiin nakata esimerkiksi muovipussillisen pähkinöitä eläimen aktivoimiseksi (tätä ihmettä pääsimme todistamaan apina-aitauksen laidalla...).

Koska kuvat on kivempiä kuin teksti, aloitetaan eläintarhakatsaus kuvakimaralla viidestä edellä mainitusta eläinkeskittymästä. Seuraavien kuvien päätähtinä eivät ole eläimet itse vaan muut eläintarhojen hullutukset.

Kuva 1. Myös eläintarhat luottavat laatumerkkeihin työvälineitä valitessaan. Esimerkki Tallinna Zoosta kilipukkien kujalta.

Kuvat 2-3. Hassuttelijoita ja hupsuttelijoita löytyy joka tarhasta. Norsu syö päivässä 150 kg ja juo lähes 200 litraa. Jätökset ovat tämän mukaisia. Kilpikonnien lemmenhetkistä vain 2% johtaa uuden kilpikonnalapsen alkuunsaattamiseen.

Kuva 4. Ranuan eläintarhan erikoisuutena ovat ihmislihaa janoavat häkit.

Kuva 5. Toivottavasti naapurihäkissä eivät asu metsäpeurat. Vapaan kasvatuksen eläintarha. "Saattavat olla täällä tai saattavat olla jossain muualla". Kyllä minusta liikkuminen Korkeasaaressa olisi aika paljon turvallisempaa, jos edes eläinten hoitajat tietäisivät, missä häkeissä mikäkin eläin on milloinkin...

Kuva 6. Harjapesun päivän erikoistarjous: samaan rahaan myös itikkapesu, sisätilojen imurointi ja vahaus.

Kuva 7. Kielikukkaset toimii aina. Onko "naali" A- vai AN-sukuinen? Entäpä minkä kirjaimen sinä raapustaisit tämän Tallinna Zoossa olevan kahvilan nimen eteen?

Kuvat 8-9. Suomalainen säntillinen mielenlaatu ei pääse ylitse siitä, että eläintarhan eläimille voi esimerkiksi heittää pähkinät muovipussissa tai koiria voi mennä sörkkimään ihan häkkiin saakka.

Kuva 10. Osattiin sitä Suomessakin - tosin vähän eri vuosisadalla. Vertailussa Korkeasaaren vanha karhulinna (n. 10 m2) 1900-luvun alusta ja Kairon eläintarhan koirahäkki (n. 8 m2) vuodelta 2009. Materiaaleina kummassakin kivi/betoni. Ei virikkeitä.

Kuva 11. Jos edellisten kuvien kairolaiset lapset toistaisivat tekemisensä ja työntäisivät kätensä eläintenhäkkiin tallinnalaisessa eläintarhassa, olisi vaarana draculan hampaisiin joutuminen.