Jos paras tunne on se, kun viimeisenä työpäivänä ennen lomaa lähtee töistä ja tietää koko neljän viikon loikoilun olevan edessä, on toiseksi paras tunne se, että loma on vasta puolivälissä ja vielä on kaksi kokonaista viikkoa rentoa meininkiä ja pitkiä yöunia jäljellä. Arvaatte varmaan, kuka ajattelee noin parhaillaan :)

Kesäloma alkoi kaksi viikkoa sitten maalaismaisemissa Hämeen sydämessä. Loma on lomaa paitsi töistä, myös arkisista harrastuksista, joten vakaa päätös oli pitäytyä poissa agilitykentiltä koko neljän viikon ajan. Koirahan oppii myös tauon aikana, joten erityisenä toiveena on, että joku korkeampi voima opettaisi Saagalle keppiesteen tämän neljän viikon totaalitauon aikana. Taitaa jäädä toiveajatteluksi.

Kuva 1. Mistä tietää, että (aina niin ilonen ja lempeäilmeinen) Sepi on kesälomalla? (vihje: huomaa kuvassa olevien keltaisten objektien määrä)

Kuva 2. Kesälomalainen kukkaisneito 2010 (ennen tutustumista kukkakimpun sisältöön makuaistin avulla).

Kuva 2. Perusasetelma: Sepi tuijottaa palloa maaninen ilme naamallaan ja Saaga tuijottaa Sepiä vastaavalla intensiteetillä. "Kohta se liikahtaa, ihan just, joojoojoo".

Kuvat 4-5. Yksiössä asumisessa on sekin etu, ettei kesälomaan kiinteästi kuuluvaan mattojen pesuun mene kovinkaan kauaa aikaa. Lisäksi valitsemalla maton kuosit kuten minä, ei pesujälkeenkään tarvitse kiinnittää kovin suurta huomiota. Puhdasta tuli kuitenkin, joojoo.

Kuva 6. Mattojen pesun lomassa kaislikossa suhisee

Kuva 7. Mattojen lisäksi myös uskollinen matkaratsu Reiska sai erikoispesun. Miten ihmeessä te saatte ne itikanruumiit raavittua irti etupuskurista, tuulilasista ja peileistä ilman että myös auton uloin pintakerros lähtee?! Onko Tuulilasi-lehdessä Pirkan tyylistä palstaa, josta saisi niksivinkkiä?

Kuva 8. Raskaan raadannan jälkeen tulee malttaa rentoutua. Mitä olisikaan loma ilman sivistävää lukemista ja maailmanpoliittisen tilanteen päivitystä.

Kuvat 9-13. Lomalla ei pidä unohtaa nukkumisen lisäksi ihmisen toista perustarvetta, syömistä. Ruokailuun tuleekin käyt tää paljon aikaa ja mielikuvitusta (sekä mummulan tyyliin aitoa tulenliekkiä, oikeeta voita ja sokeria).

Kuva 10. Lähes 30 vuotta siinä meni, ennenkuin allekirjoittanut todisti taitonsa munkinpaistajana. Lopputulos ei näytä ollenkaan hassummalta, eikä varsinkaan maku! No myönnettäköön, että mentori-iki-iäkkäällä oli aika suuri osa tämän taidonnäytteen onnistumisessa.

Kuvat 11-12. Onneksi sukulaisista löytyy itseäni taitavampia ruokataikureita, ja päästiin nauttimaan etevien serkkujeni taidonnäytteestä rosvopaistin muodossa. Naudan-, porsaan- ja peuranlihat olivat muhineet maan sisällä useamman tunnin ennen lautaselle pääsyä ja maku oli mahtava!

Kuva 13. "Ei ihan sitä, mitä esitteessä luvattiin".

Tämä juustokakku tehtiin huolellisesti Kodin Kuvalehden ohjeen mukaan, mutta jostain kumman syystä lopputulos ei ihan vastannut lehden kannessa ollutta strömsöömäistä esimerkkikuvaa. Toisin kuin lehdessä, meidän kakun valkoinen osuus näytti enemmän munakkaalta kuin juustokakun täytteeltä ja sitä riitti juuri ja juuri keksipohjan peitteeksi. Onneksi taitavalla (ja kokonaisvaltaisella) marjakoristuksella kakku saatiin edes näyttämään pätevältä. Maku oli kökköinen, mutta makea.

Arvosana: 7 ½. 

Kuva 14. Kädet ylös kuka ei ole koskaan käynyt kauppa-autolla! Sama kauppa-auto (ja sama kuski) palveli meitä myös ala-asteikäisenä, kun vietettiin kesälomia mummolassa. Tämän kesän uutuutena oviraha 1,40€, joka piti pulittaa - ostitpa mitään tai et.

Mummolasta loma jatkui Keski-Suomeen kohti uusia seikkailuja ensimmäisen lomaviikon loppupuolella.