Kesälomalla matkalla Lemmenjoelta etelään poikkesimme Ranuan eläinpuistossa. Ähtäri tai Ranua; kuka eteläsuomalainen niitä erottaa, siksi varastin Ähtärin eläinpuiston tunnusbiisin sanat tän tarinan otsikoksi.
Eläimet asuvat Ranualla kotoisasti melko laajan metsäalueen keskelle raivatuilla tonteillaan. Erilaisia pöllön ja haukan näköisiä petolintuja oli paljon, mutta kuului asukkaisiin niinkin eksoottisia tuttavuuksia kuin jääkarhu. Suosikkieläimet Ranualla olivat:
Kuva 1. Näätä, Saagan villieläinserkku. Tämä näätä oli takuulla kaukaista sukua Saagalle: ihan samoja eleitä ja ei-ehkä-niin-pitkälle-suunniteltua liikehdintää kuin espanjalaisella serkullaan, mutta toimintaa riitti koko ajan. Tällaisen näin myös Ojangossa kesällä. Siisti tyyppi!
Kuvat 2-3. Maakotka, siipien kärkiväli enemmän kuin mun sormien etäisyys toisistaan kädet tosi laajalle levitettynä. Tämä eläin jäi mieleen siksi, että lähtiessämme Lemmenjoen reissulle luontotuvan täti varoitteli Lemmenjoen alueella lisääntyneestä maa- ja merikotkakannasta. Kuulemma jonkun tutun pystykorva oli lähtenyt linnun matkaan juuri alemman kuvan osoittamalla tavalla. Hui! Tarinan kuultuani tähyilin epäilevästi taivaalle ensimmäiset 60 kilometriä...
Kuva 4. Jääkarhu, joka painaa noin 600-700 kiloa. Jääkarhuilla oli Ranualla hulppeat olosuhteet: iso uima-allas ja paljon kallioista ja metsämaista hengailutilaa. Eipä uskoisi, että nämä jättimäiset karvapallerot ovat niin hyviä ja sulavaliikkeisiä uimareita! Nähtiin myös karhujen välipalahetki: omenoita, porkkanoita ja jääkuutiooksi jäädytettyjä muita hedelmiä.
Kuva 5. Olivat tavalliset kotimaiset harmaakarhutkin aika hienoja. Tässä keskivartalolihavuuteen taipuvainen uroskarhu odottaa, että omena heitetään suoraan sen auki olevaan suuhun. Melko laiska kaveri, kun ei viitsinyt hanuriaan liikauttaa edes ruokintahetkellä.
Kuva 6. Karhuille oli syntynyt pentu alkuvuodesta. Pennun epäiltiin olevan poika (aika huteralla sukupuoliosaamisella eläintarha rekrytoi), mutta nimikilpailu uuden asukkaan nimeämiseksi oli vielä menossa meidän vierailun aikana. Eläinlapset on NIIN samanlaisia. Ihan kuin koiran- ja kissanpennut, ensin pentu kierteli altaassa pulikoinutta emoaan ihan muina karhuina...
Kuva 7... ja heti emon keskittymisen herpaannuttua pentu hyökkäsi ärinällä tehostaen emon kimppuun. Hauska parivaljakko!
Kuva 8. Ranuan eläinvalikoimasta mister Ahma oli ainoa, joka suoritti päättymättömältä tuntuvaa uurastustaan juoksemalla neuroosirinkiä aitauksen reunalta kiven takaa puron yli ja takaisin aitauksen reunalle melko syväksi uurtunutta polkua pitkin. Ahma parka.
Kommentit