Tämänvuotinen kävelyretki suoritettiin Lemmenjoen kansallispuiston maisemissa Pohjois-Lapissa. Lemmenjoki on "Suomen suurin kansallispuisto ja se on myös Euroopan laajimpia tiettömiä ja asumattomia metsäerämaita".

Taival alkoi Lisman kylästä maanantaina päivällä ja kulki Huuvajärven, Vaskolompolon, Postijoen latvavesien ja Martinniiskonpalon kautta Lemmenjoen Kultahaminaan, josta siirryimme venekyydillä perjantaiaamuna Ahkun tuvalle Lemmenjoen turistitaajamaan. Maasto oli melko vetistä, eikä kenkien kastumiselta vältytty minään päivänä.

Mulla reppuna Ospreyn Talon 33-litranen, makuupussina Halti Sportlite 800 ja makuualustana Halti 500 Lite mat. Yhteisinä varusteina laavukangas (telttaa ei tällä kertaa mukana), kaasukeitin (kaasua yksi pieni pullo) sekä ihmisten ja koirien ruokaa viidelle päivälle. Lähtiessä reppuni painoi 11,4 kg, mutta keveni kivasti ruokien vähentyessä.

Kuva 1. Karkea piirros kävellystä reitistä, joka oli pituudeltaan noin 70 km. Yöpymispaikat on merkitty karttaan oransseilla palloilla. Ensimmäinen ja neljäs yö nukuttiin omassa laavussa puron varressa, toinen ja kolmas Vaskolompolon ja Postijoen latvan autiotuvissa.

1281526831_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

kartta: Metsähallitus, Retkikartta-palvelu

Kuvat 2-3. Eräkoira-Sepi ja Eräkoira-Saaga valmiina taistoon

1281527515_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1281527455_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ensimmäisen päivän eläinbongauksina metso ja kaksi koppeloa. Alkumatkan kuljimme mönkkäriuraa, joka myötäili Lismajoen vartta kunnes Koutokeinonjänkänkuolpunalla erkanimme uralta kohti länttä. Kosteikkojen ylitys ja pahuuden kasvi tulivat tutuksi heti ensimmäisinä päivinä.

Kuva 4. There has been somebody out there.

1281528419_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva 5. Tehtävä: Etsi kuvasta koirat. Jos Sepiltä olisi kysytty, se olisi ollut valmis kääntymään takaisin heti ensimmäisen päivän puolivälissä. Retken alussa Draama Queenille oli hieman liikaa itseään korkeampien ryteikköjen läpi rynniminen. Yllättäen Saagaa ei tunturikoivikot ja pajukot paljon hidastaneet.

1281528775_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuvat 6-7. Reitillä ei ollut merkittäviä korkeuseroja eikä yhtään tunturin huiputusta kuulunut ohjelmaan, mikä tekin suunnistamisesta hieman haastavaa. Pelkän suunnan avulla kuitenkin mentiin ja toiselle päivälle osunutta yhtä lievää pummia lukuunottamatta suunnistusjaosto onnistui tehtävässään erinomaisesti.

1281529019_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1281529127_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva 8. Huuvajärven Harri haksahti Lotto-lipan viettelykseen. Painoa saaliilla oli lähes kilo tai ainakin 700gr. Toisen päivän eläinbongauksina harjuksen lisäksi yksi hirvi.

1281529208_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva 9. Kala näyttää sisältäpäin aika värikkäältä.

1281529284_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva 10. Toinen yö yövyttiin Vaskolompolon tuvalla Vaskolompolo-järven rannalla. Samaiselta järveltä jaa-vähän retkeilystä innostunut Monsenin Lars sai isot harjuksensa. Tupakirjan tarinoita on paitsi kiva lukea, mutta ne ovat myös turvallisuustekijä mahdollisten eksymisten sattuessa.

1281529733_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva 11. Voiko enää mukavampaa tunnetta olla kuin saapuminen lämmitettävälle ja siistille tuvalle, kun viimeiset kaksi tuntia on satanut lähes kaatamalla. Lisäbonuksena paistoa odottava Huuvajärven Harri suolattuna ja tarkoin suojattuna repun pohjalla.

1281529812_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva 12. Tuvan kaasupulloa käytettiin hyväksi, ja aamupalalla päästiin nauttimaan puuron lisäksi munakkaasta. Kaksiosainen ruokailuastia tekee erityisesti aamiaisesta nautinnollisempaa, kun eri ainesosat (esim. puuro ja kiisseli) eivät kontominoi toisiaan.

1281529928_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva 13. Autiotuvan varustukseen kuului myös puuvarasto sekä puucee. Vaskolompolon tuvalta oli matkaa viimevuotiselle reitillemme Nunnasen Kalmakaltioon vain 25 kilometriä.

1281530063_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuvat 14-16. Ensimmäiset kilometrit Vaskolompolon tuvalta Postijoen latvoille olivat täynnä komeita maisemia, poroja ja kaunista tunturikasvillisuutta. Reissun aikana nähtiin paljon hillan raakileita, kuten myös kirpeitä mustikoita. Koirat osasivat malttaa mielensä porojen lähellä. Blogia lukeville poroisännille tiedoksi: kuvassa esiintyvä koira on kytkettynä siimasta läheiseen koivuun.

1281530165_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1281530283_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1281530329_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva 17. Keskiviikon sää oli aurinkoisen lämmin ja otettiin reilut päiväunet jossain Hopiapalon pohjoisosissa. Myös koirat oppivat reissun edetessä taukojen merkityksen ja ennenkuin ihmiset olivat saaneet reput selästään oli erityisesti Sera ehtinyt pedata itselleen sopivan lepopisteen varvikkoon.

1281530431_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva 18. Postijoen latvan autiotupa oli keskellä vaikeakulkuista vitikkoa, eikä mikään ihme että yksi jos toinenkin vieraskirjaan puumerkkinsä raapustanut oli joutunut hieman etsimään kohdetta. Kaukana merkityistä reiteistä olevilla autiotuvilla on se etu, että paikat ovat siistit ja tavarat tallessa. Postijoen latvan tuvalla oli meitä edeltävä merkintä kesäkuun 26. päivältä.

1281530763_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva 19. Keskiviikkona nautittiin lättyjä reilulla sokeroinnilla.

1281530856_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Postijoen latvan tuvalta lähdettiin torstaiaamuna synkkään ja sateiseen säähän. Ilma oli kylmä, eikä 20 kilometrin päivämatka juurikaan houkutellut varsinkaan kun tiesi edessä olevan enemmän kuin yksi suon ylitys. Seran kuukauden vanha eli noin yhden sentin mittainen turkki oli liian ohut ja se paleli matkan aikana kosteassa ilmassa. Saagan 2,5 kuukauden turkki sen sijaan oli jo tarpeeksi pitkä suojaamaan sekä itikoilta että kylmältä. Pitää muistaa seuraavilla reissuilla.

Sateisen sään takia kamera oli pakattuna reppuun koko torstain, joten kuvamateriaalia tuolta pätkältä ei valitettavasti ole. Reittimme kulki Vasarovalta Kaarreojan yli Martinniiskonpalolle. Kävellessämme vielä kaukana Miessijokeen laskevalta Kaarreojalta alkoi kuulua jokien suunnalta kovaäänistä kaivureiden ja työkoneiden meteliä. Tullessamme lähemmäksi näimme koko "komeuden": isolta alueelta paljaaksi käännetyn koneellisen kullankaivuun keskittymän keskellä ei mitään. Valtauksella oli parhaillaan kolme kaivuria työssään sekä erinäinen määrä mönkijöitä ja muuta aiheeseen liittyvää materiaalia. Ojan ympäristöä oli revitty auki niin laajalta, että tosissaan miettimään, miten alueen pääsee ylittämään.

Lopulta löytyi hyvä väylä valtausalueen keskivaiheilta ja juuri kun olimme pääsemässä jatkamaan etenemistä, ihan vaan pikkasen vihanen setä ilmestyy hiekkakasojen takaa mouhoamaan, millä ja kenenkä asioilla siellä pyöritään. Valokuvaaminen on kuulemma täysin kiellettyä, kuten myös käveleminen ja kulkeminen alueella. Hyvä jos samaa ilmaa saa hengittää. Toiminta näytti jo ensisilmäykseltä vähintäänkin arveluttavalta, eikä "paikallispoliisin" asenne ainakaan lisännyt luottamusta koneellista kullankaivuuta tai kyseisen valtauksen toimintaa kohtaan.

Kun reissu oli ohi, luimme Inarissa Lapin Kansasta, että ministeri Lehtomäki oli juuri samaisina päivinä käynyt vierailemassa Lemmenjoen konekaivajien luona tutustumassa heidän toimintaansa. Liekö tuolla ollut osuutta tapaamamme miehen asenteeseen tai ei, ei toiminta mun silmissä näyttänyt miltään muulta kuin luonnon raiskaamiselta. Ihan käsittämätöntä ajatella, miten ne kaikki nosturit, härvelit ja häkkyrät on saatu kuljetettua paikkaan, johon ei mene mönkijäuraa kummoisempaa tietä?! Lisäksi herää kysymys, minne kaikki ne kymmenet polttoainatynnyrit päätyvät, kun koneellinen kaivuu siirtymäajan myötä päättyy ja alue tulee maisemoida.

Kuva 20. Sukat kuivumassa viimeisenä metsäiltana laavun edessä tulentekopaikalla Lemmenjoen reitillä noin 2 km:n päässä reissun päätepisteestä, Lemmenjoen Kultahaminasta. Kävi hyvä tuuri, kun kengännauhat katkesivat vasta kun olin kiristämässä nauhoja viimeistä kertaa perjantaiaamuna.

1281530918_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva 21. Eräkoirat ehtivät varaamaan ensimmäiset paikat yöpymispaikasta. Seraa ei saanut makuupussista pois koko yönä, mutta Saaga tyytyi nukkumaan takkien päällä.

1281531579_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuva 22. Reilun tunnin venematkalla Lemmenjoen Kultahaminasta Njurkulahden kylään pääsi nauttimaan hienoista ja jylhistä maisemista. Matka taittuu venekyydillä yllättävän nopeasti kävelyyn verrattuna...

1281531683_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaikenkaikkiaan mukava reissu, vaikkakin maasto tuotti pettymyksen. Enemmän huiputuksia ja vähemmän lilluvaa suovitikkoa seuraavalle retkelle, kiitos!