Keskiviikkona juhannuksen jälkeen oli vapaa päivä töistä, kun suuntasimme Krisztina Kabain koulutukseen Paimioon. Kiitokset Kaisille ja Milalle mahdollisuudesta ja järjestelyistä! :)

Koulutus oli erittäin onnistunut ja antoisa monesta näkökulmasta. Ensinnäkin, aina on ihanaa päästä tekemään agilitya nurmialustalle. Suomessa on ihan liian vähän kisoja ja treenimahdollisuuksia nurmella. Toiseksi, ryhmämme kokoonpano oli juuri optimaalinen tällaiseen koulutukseen: tavoitteellisia ja urheilullisia tyyppejä, joilla on asenne kohdallaan, jotka ovat osanneet kouluttaa koiransa ja joiden ohjaamisesta katsellessa oppii itsekin huimasti. Kaikilla homma toimi, kannustusta riitti ja päivän aikana nähtiin paljon huikeita onnistumisia. Kiitokset hyvästä treeniseurasta tehonaiset Anne-Mari, Mia, Jade ja Johanna - lähden millon vaan tekemään agilitya teidän kanssanne uudestaankin!

 
Koulutus sisälsi kaksi noin 2,5 tunnin sessiota. Kabai on tunnettu hyvästä liikkumisestaan ja erityisesti pers'jätöistä. Koulutuksen teemana olikin ohjaajan oikea liikkuminen, erityisesti sokeat leikkaukset eli pers'jätöt. Tekniikka perustui ohjaajan sijoittumiseen radan kannalta keskeisiin pisteisiin. Kun ohjaaja liikkuu näiden pisteiden välin mahdollisimman suoraan, myös ehtii. Koira tekee homman, eli poimii esteet ohjaajan sijoittumisen mukaan. Kuulosti yksinkertaiselta ja siltä se myös meidän toteuttamana optimaalisimmillaan näytti. Koska tykkään liikkua, nautin äärettömästi Kabain reiluun liikkeeseen perustuvasta ohjausajattelusta.

Aamupäivän pätkä näytti tältä:
Kabai oli erittäin vaativa kouluttaja ja kohdat hinkattiin aina täydellisyyteen saakka - vaikka sitten yksi este kerrallaan. Aivan ihanaa, sopii mulle!  Kentällä kaikui pitkin päivää tuttu "GO GO GO - no no no..." -huuto, joka onneksi silloin tällöin muuttui myös muotoon "GO GO GO - GOOOOD!" :)

Iltapäivällä jatkettiin samalla teemalla tällaisella ratapohjalla:
Estevarmuuden tulee olla kunnossa, ennenkuin omasta liikkeestä saa kaiken irti ja ohjaaja voi oikeesti luottaa koiraansa. Uutena asiana minulle oli se, että katseen ei tarvitse olla koko ajan koirassa, vaan liikkuminen oikeisiin pisteisiin ennen koiraa on keskeistä. Myös äänen käyttö ohjausten hallittuun vahvistamiseen oli hyvä uusi asia. Kuten kaikkiin ohjaustekniikkoihin, myös Kabain tekniikkaan sisältyi joitain "olen vain opettanut koirani toimimaan näin" -oppeja. Esimerkiksi vastaisen käden käyttö tiukan käännöksen merkkaamisessa oli sellainen tekniikan osa, joten luultavasti en tule käyttämään tai opettamaan koirilleni.

Liikkuva ohjaus toimi kokonaisuudessaan Saagalla kuin häkä ja onnistuimme mielestäni hyvin sekä aamun että iltapäivän sessiossa. Harjoiteltavaa jäi erityisesti puomi/putki-valintatilanteissa. Ette arvaa, kuinka paljon sormet syyhyävät päästä testaamaan oppeja käytännössä!
 
Kauniiseen pihapiiriin mahtui myös koiranomistajan kannalta ei-niin-toivottuja-asukkaita.