Perjantaina pakkauduttiin Reiskaan ja suunnattiin nokka kohti Etelä-Karjalaa. Lappeenrannassa sukulaisten hellässä huomassa menikin sitten koko viikonloppu; suuret kiitokset huolenpidosta ja erityisesti pitkästä pinnasta! :)

Sen lisäksi, että sunnuntaina meidän suvun nuorin jäsen sai nimensä, ehdittiin käydä starttaamassa Lappeerannan agilityurheilijoiden agikisoissa lauantaina. Olen saanut epäileviä kysymyksiä viime aikoina, miksei me olla kisattu Seran kanssa moneen kuukauteen. Kyllä: totuus on se, että olen niin mukavuudenhaluinen, että inhoan jäätymistä, odottelua ja lämmittelyä askeettisissa ja superkylmissä halleissa :) Tästä syystä meitä ei ole näkynyt kisaradoilla syyskuun (ja lämpimän syyssään) jälkeen kuin kahdesti (ja niistäkin toinen lämpimässä hallissa) ennen viikonlopun startteja Lappeenrannassa. Ja oli siellä taas sen verran jäätävän kylmä, että taidetaan odotella huhtikuuta ja ulkokenttien aukeamista ennen seuraavia startteja. Miten kukaan pystyy tohon?! :)

Tuomarina LAU:n kisoissa kaikilla minien ja medien radoilla (agi + agi + hyppy) oli Esa Muotka. Startteja medi3-luokassa n. 20 kpl. Meidän päivän saldona triplanolla sijoituksin 2., 1. ja 5.

Ensimmäinen agilityrata A näytti tältä:

Lähetys taakse hypylle (2) ja valssi välissä (2) ja (3). Hidastussuhina hypyllä (6) ja veto putkeen (7). Tässä sähläsin hieman ja hätiköin turhaan, vaikka Sera kuunteli ohjausta hienosti. Älä sählää, vaan ohjaa! Monet koirat sinkosivat A-esteeltä (4) täydellä vauhdilla hyppyjen (5) ja (6) kautta putken (7) väärään päähän. Erityisesti tämä kohta oli hankala niille ohjaajille, joiden koirat eivät suorittaneet A-estettä itsenäisesti, koska putken (11) pää ulottui pitkälle A-esteen alta, ja ohjaajat joutuivat koukkailemaan alastulokontaktille. Hyvä rataesimerkki perusteluksi sille, miksi itsenäisten kontaktien opetus tosiaan kannattaa.

Toisin kuin moni muu radan suorittanut, ohjasin kepit (8) vasemmalta puolelta ja takaaleikkasin muurilla (9). Näin jälkikäteen ajateltuna väli keppien lopusta puomille (10) oli aika hidas, mutta en luottanut, että olisin osannut ohjata keppien sisäänmenon oikealta puolelta. Puomin (10) jälkeen tein persjätön, Sera otti hyvin kontaktin ja putkeen (11) ohjaus sujui hyvin. Yllättävän moni koirakko hyllytti puomin jälkeen koirien singotessa putken sijasta hypylle (12).

Valssasin hypyn (13) ja putken (14) välissä. Keinu (15) oli hidas, liian hidas. Jotain pitäisi siihen keksiä (*lisää "tee jotain" -merkinnän ToDo-listalle*). Loppurata ihan peruskauraa ja käännös pituuden (17) jälkeenkin meni ihan tiukaksi. Kokonaisuudessaan pitkä kisaamattomuus näkyi omana epävarmuutena ja varmojen kohtien ylivarmisteluna. Luota koiraan!!

Tulos 0vp., aika -3,66 ja sijoitus 2.

***

Toinen rata oli myös agilityrata ja näytti tältä:

Toinen rata alkoi ensimmäisen tapaan taaksetyöntö-valssi -kuviolla hypyltä (2) pituudelle (3). Keinussa (5) oli ehkä vähän enemmän vauhtia kuin ekalla radalla, mutta lisää pitäisi tulla (*alleviivaa ToDo-listalle tehdyn merkinnän*). Twist-tyyppinen liikehdintä hypyille (7) ja (8) ja varma lähetys putkeen (9). Jes! Puomin (10) alastulokontaktilla Sepi hidasteli liian aikaisin. Miten nämä saisi toimimaan yhtä varmasti ja nopeasti kuin reeneissä?!?

Loppurata oli suoraviivaista juoksemista. Toiseksi viimeisellä hypyllä (19) jälleen twist ja täysillä maaliin! Tuloksena 0vp., aika -1,95 ja sijoitus 1.

***

Päivän viimeinen rata oli hyppyrata. Reenaamattomuus ja kisatauko näkyi, ja tekeminen oli vain "vähän sinne päin": Seran vauhti väheni ja mun keskittyminen oli ehkä 75 prosenttia maksimista. Pakko saada keväällä enemmän kisarutiinia ihan jo keskittymisen säilymisen vuoksi. Rata näytti tältä:

Jälleen taaksetyöntö ja valssi alkuun (2)-(3). Pituudella en sitten kertonutkaan Seralle ollenkaan, mihin ollaan menossa, mistä johtuen kaarros meni iiiihan liiiian piiiiitkäksi melkein hypylle (16) saakka. Onneksi sain paikattua virheeni ja lopulta kerrottua Sepille, että hyppy (4) olis tarkoitus kuitenkin ottaa tähän väliin. Voi voi, minkälainen kuski koiraraukalla voi olla.

Valssi hyppyjen (6) ja (7) väliin ja hieman vetoa putkeen (8), koska kepit oli aika hyvin hollilla hypyn (7) takana. Oman ohjaamisen vajaavaisuus korostui putken (8) jälkeisessä ohjaamisessa: monet koirakot oli hyllyttäneet syöksyen putkesta (8) hypylle (9) ja edelleen suoraa edessä olleelle hypylle (6). Päätin sitten ottaa kohdan "tosissaan", eli ihan liian tiukasti, mikä hidasti vauhtia ihan liikaa. Lisäksi olin myöhässä hypyn (10) jälkeisessä valssissa, mistä johtuen myös kepeille (11) viesti oli aika tahmea. Putken (12) ohjasin pimeänä putkikulmana eli jäin putken "taakse". Muuten onnistunut ratkaisu, mutta juoksin liian lähellä putkea ja melkein keräilin putken painoihin. Jo ennestään tahmean suorituksen tuntu vaan lisääntyi tuosta kompuroinnista.

Valssi ja holtiton pelastustyöntö hypylle (13) ja pelastusveto putkelle (14). Sitten jäinkin seisomaan paikalleni (miksi?!) ja valssi hyppyjen (15) ja (16) välissä oli aika rytmitön. Loppurata meni valssi-valssi-peruutteluna hypyltä (18) hypylle (20). Vihdoin maalissa, huh.

Tuloksena 0 vp., aika -1,20s. ja sijoitus 5.

***

Lauantain ratojen myötä meidän nollat Suomen agilityliiton päätapahtumaa, Suomen agilityhistorian suurimpia SM-kisoja varten 18-20.6.2010 on kasassa:

- Agirotu (Nastola) 4.7.2009: 0 vp. sij. 13. (Herrala)
- Nokia 12.9.2009: 0 vp. sij. 2. (Mujunen)
- Helsinki 15.11.2009 (iskän synttärinä): 0 vp. sij. 1. (Viitaniemi)
-            - || -            : 0 vp. sij. 7. (Viitaniemi)
- Lappeenranta 6.2.2010: 0 vp. sij. 2. (Muotka)
-            - || -            : 0 vp. sij. 1. (Muotka)
-            - || -            : 0 vp. sij. 5.

MM-karsintoihin puuttuu yksi nolla (koska em. ensimmäistä ei lasketa MM-karsintanollalaskentaan), mutta niitä turnajaisia varten se pahempi vaatimus eli nollavoitto on onneksi tienattuna.

Tampereen kakkosseuralla, Ilveksellä ei ole viime aikoina pyyhkinyt järin hyvin (lähde: SM-liiga):

Tamperelainen kestää pikku takaiskut, onhan niillä sentään toinen joukkue, joka menestyy (voittaen mm. Lukon perjantaina 29.1. tuloksella 5-3, vaikka mun tulosvetolapun mukaan sen piti päättyä 4-2).

Kuva 1. Ilmoitus Aamulehdessä 28.1.2010

Oon lukenut jo niin monesta blogista "saavutukset 2009/tavoitteet 2010" -merkintöjä, että lopulta päätyin sortua niihin itsekin. Seuraavat testit on kohdistettu erityisesti vastaukseksi luruzialaisen ja pandaneriläisen blogeissa esitettyyn haasteeseen "kuinka objektiivisesti SINÄ osaa arvioida OMIA koiriasi"?!

Koska en ole kasvattaja, eikä minun koiriani olla käyttämässä jalostukseen "vaarallisen pian", rohkenen julkaista listan koirien hyvistä ja huonoista ominaisuuksista. Samalla haastan kaikki muutkin lukijat (erityisesti kasvattaja-sellaiset) luopumaan vaaleanpunaisista laseistaan ja kokeilemaan vaihteeksi toista lähestymistapaa :)

KUMMATKIN KOIRAT
+ Vaivattomia lenkkikavereita: niitä voi pitää vapaana, ne eivät reagoi vastaantuleviin koiriin tai ihmisiin, eivätkä esim. hötkyile junista, rekoista, paloautoista tms. erikoisjutuista
+ Hyviä kyläkavereita: ne ei tee itsestään numeroa, ei tongi paikkoja, ei ole kokoajan äänessä tai iholla
+ Ne ei nuole ihmistä aina tilaisuuden tullen (terveisiä Umalle ja Menalle :) )
+ Ovat sopivan kokoisia: tarpeen tullen ne jaksaa nostaa syliin ja kumpikin menee agissa medi-luokkaan.
+ Kaikenlaisten autoimmuunisairauksien keskellä on ihanaa, etteivät omat koirani ole (vielä...) sairastuneet (tai ainakaan sairautta ei ole todettu) tai muutenkaan sairastele säännöllisesti.
+ Tykkäävät tehdä mun kanssa kaikenlaisia agilityjuttuja suurella innokkuudella ja ovat kiinnostuneita sitä tehtäessä vain ja ainoastaan minusta.
+ Edelliseenkin liittyen: kumpikin on tosi helposti palkattavissa.
- Pitkässä turkissa sisälle tulevan roskan, hiekan tai lumen määrä on raivostuttava
- Haukkuminen sisällä ja erityisesti haukkumisen lumipalloefekti: toinen hengähtää kovempaan ääneen, toinen pöffää, toinen haukahtaa, toinen haukkuu kahdesti... ja kohta on täys räkytys päällä. Aaargh!

SERA
+ Voin luottaa siihen (lähes) tilanteessa kuin tilanteessa: se ei sooloile eikä yllätä, vaan tekee niinkuin aina ennenkin on tehty ja miten se on tottunut tekemään
+ Kiva agilitykoira, koska tekee vaan ja ainoastaan sen, mikä sille on opetettu ja menee sinne, mihin sen ohjaa. Todellinen "oman epäonnistumisen peili".
+ Hyvä jäänmurtaja ei-koiraihmisten kanssa kohdatessa: ei ahdista eikä käy päälle ja mitä niukemmin siihen kiinnittää huomiota, sitä enemmän se tykkää.
- Vieraille koirille (ja Milalle) ärsyttävän takakireä, perusnegatiivinen, kiukkuinen, ilkeä, huumorintajuton, lyhytpinnainen ja ennakkoluuloinen: en esim. päästä koskaan Seraa leikkimään pentujen kanssa, koska tässä tilanteessa en voi luottaa siihen, etteikö se kävisi niihin kiinni. Tämän ominaisuuden ärsyttävyys on konkretisoitunut itselleni vasta Saagan saapumisen jälkeen, kun on saanut vertailupohjaa positiivisesta asenteesta samoihin tilanteisiin.
- Kaikki uudet asiat (varsinkin ennen Saagaa) pitää esitellä pidemmän kaavan kautta, koska muuten iskee ressi.
- Todella paukkuarka: Se kuulee jopa keskustassa (8km päässä) järjestettävät ilotulitukset ja menee toimintakyvyttömäksi.
- Ressaa autossa matkustamista läähättämällä ja tärisemällä lähdöstä maaliin.
- Ei ole koskaan elämässään alistunut yhdellekään koiralle (eikä sitä kyllä ihminenkään saa kääntää selälleen...)

SAAGA
+ Peruspositiivinen, leppoisa ja iloinen luonne. Helpottaa montaa asiaa, mutta erityisesti uusien asioiden kokemista ja vieraiden ihmisten/koirien kohtaamista.
+ On pukeutunut tosi makeeseen turkkiin!
+/- Keksii päivittäin uusia juttuja. Vähintäänkin se löytää uusia tavaroita, joita voi kannella. Pääosin hauska piirre, kunhan hampaiden käyttö pysyy rajallisena.
- Pitkä ja notko selkä, jonka kipeytymistä pelkään kun harrastaminen aloitetaan todenteolla
- Toisen koiran dilemma: Ei osaa kaikkia samoja asioita ja käyttäydy tietyissä tilanteissa yhtä viisaasti kuin Sera (HUOM! ks. seuraava kohta "Sanna")
- Enemmän "koiran koira" kuin ihmisen koira (HUOM! ks. seuraava kohta "Sanna")

Rehellisyyden nimissä on reilua, että myös itse osaa katsoa peiliin omiin koiriinsa liittyvissä asioissa. Oman kokemuksen mukaan aika usein se syy kuitenkin löytyy sieltä narun lenkin puoleisesta päästä.

SANNA (tarkastelu kuitenkin vaan suhteessa omiin koiriin ja niiden kasvatuksen)
+ keskiverto-OK:sti johdonmukainen: tietää, mitä koirat saa tehdä ja mitä ei ja pysyy siinä. Esim. koirat saavat aina mennä sänkyyn, kuraisuudesta, märkyydestä tms. huolimatta. "Siitäs sait, mitä päästit ne sinne silloin pentuina."
- Tietää, mitä pitäisi reenata, mutta ei viitsi, koska onnistumisen tunteet = jo opittujen asioiden tekeminen on kivempaa
- Ei osaa asettaa harrastamiselleen realistisia tavoitteita
- Sählää toisinaan liikaa, toisinaan ihan liikaa
- Vaatii koiriltaan toisinaan sellaisia asioita, joita ei ole niille opettanut
- Ei kuljeta koskaan mukanaan nameja eikä palkkaa koiriaan tarpeeksi usein (oikeestaan koskaan...) normaaleissa lenkkitilanteissa muutakuin kehumalla ja ehkä hanskaa repimällä
- Haluaisi Saagan osaavan samat asiat kuin Sepi ilman, että malttaa opettaa ko. asioita Saaga-raukalle
- Ei viitsinyt pentuaikana tehdä asioita tarpeeksi usein kaksistaan Saagan kanssa, mistä johtuen Saaga on tällä hetkellä enemmän Seran perään kuin Sannan perään.
- Kehtaa harmitella em. asioita, vaikkei ole TEHNYT ASIOILLE MITÄÄN

Tällä mennään :)

Olisi kiva nähdä, minkälaisia esim. omista koiristani olisi tullut, jos ne olisivat asuneet minun sijaan ihan jossain toisenlaisessa perheessä: löytyisikö niistä jotain sellaista potentiaalia, jota en ole ollenkaan osannut edes kaivaa esille tai toisaalta, tulisiko niiden luonteesta esille jotain sellaisia negatiivisia piirteitä, jotka itse (todennäköisesti puhtaalla tuurilla :) on saanut pidettyä pimennossa.

Heräsikö ajatuksia?

Lauantaina  tehoryhmän reenien jälkeen jäätävän kylmyyden ja ihanan auringonpaisteen kunniaksi kaappasin koirat, kameran ja kuvausassistentin lähimetsään tarkoituksena ikuistaa muistikortille muutama kilotavu pakkasen tuntua sekä kauniin sinisen taivaan.

Tässä oksapainotteisen kuvauksen tuloksia. Talviterveiset erityisesti NY:iin - keep cool! :)

Kuva 1. Täällä metsässä urbaaniketut asuvat.

Kuvat 2-5. Passikuvat talviluukissa (kuvaaja umpihangessa ja nilkkoihin osui lumi, yök).

Kuva 6. Milloin saa alkaa odottaa pajunkissojen avautumista?

Kuvat 7-8. Lumikuorrutusta ja sitkeitä marjoja.

Kuva 9. Alhaalta katsottuna mänty näyttää kesäisen vihreältä.

Kuva 10. Pupujen paikallisliikenteen Pasila.

Kuvat 11-12. Sepi ulvoi kuuta ja Saaga keskittyi tarkkailemaan.

Kuva 13. Siniä, kosinia ja tangettia voidaan käyttää suorakulmaisen kolmion kulmien laskemiseen, kun kolmiosta tunnetaan vähintään kaksi sivua. Määritä kuvioon muodostuvista kolmesta suorakulmaisesta kolmiosta pienimmän hypotenuusan pituus, kun tiedetään, että toiseksi suurimman suolakulmaisen kolmion lyhyempi tangetti on pituudeltaan 12 cm ja hypotenuusa 28 cm.

Kuva 14. Aurinko tuplasi parvekelyhtyjen määrän.

Kuva 15. Aurinko tuli hetkeksi myös sisällä kylään, mistä puolikuolleet posliinikukat ovat onnellisia.

Kuva 16. Sunnuntaina aurinko olikin jo pakkaspilvien peitossa.

Loppuun kuva-arvoitus hieman erilaisesta maisemasta, jota varten pitää reenailla valokuvaamista erityisen aktiivisesti seuraavat kaksi kuukautta. Olispa jo pääsiäinen... :)

HSKH järjesti tänään ensimmäisen agilityn 2010 SM-kisoja käsitelleen infotilaisuuden kaikille aiheesta kiinnostuneille Peltolan koululla, Tikkurilassa. Paikalla olikin ilahduttavan paljon aktiivisia: nimilistan mukaan yleisössä oli peräti 113 agilityn riemusta kiinnostunutta!

Kuva 1. Tyylikästä materiaalia ja pohjapiirrustuksia tulevasta kisa-alueesta Suomen historian suurimmissa agilitykisoissa kesäkuussa 2010

Lisätietoja aiheesta virallisilta kisasivuilta.

Peltolan koulu on 650 oppilaan yläaste, jonne pääosa oppilaista tulee Simonkallion ja Viertolan ala-asteilta. Itselläni edellisestä yläasterakennuksessa käynnistä on jo sen verran aikaa, että olin unohtanut sen ohjeiden, käskyjen, toiveiden ja kieltojen määrän, joka tuollaista tarkoitusta varten käytettävässä kiinteistössä on: "Pyyhi jalkasi, ole hyvä", "Roskat roskiin!", "Omien eväiden syönti ruokalassa kielletty" jne.

Niitä kaikkia kymmeniä seiniin, oviin, ilmoitustauluille, tolppiin, kaappeihin ja ikkunoihin kiinnitettyjä kylttejä silmäillessäni mietin, missä vaiheessa kylttejä on jo niin paljon, että niiden teho hiipuu ja lopulta ne muuttuvat täysin hyödyttömiksi? Ehkä tätä voisi pohtia kylttien kuluttajien, eli yläasteikäisten teinien käyttäytymisen kautta. Väittäisin, että kansantaloustieteen termein monien muiden hyödykkeiden tapaan myös käskykylteillä on nopeasti laskeva rajahyöty: jokaisesta uudesta kyltistä saatava hyödyn lisäys on pienempi kuin edellisestä saatu. Ensimmäisestä kyltistä valkoisella seinällä saadaan suurin hyöty. Kymmenen kyltin jälkeen (angstisen lukijakunnan turtuessa) yhdestoista kyltti tuottaa enää vain vähän lisähyötyä. Kylttien määrän ylittäessä tietyn raja-arvon, hyöty on pyöreä nolla (tai ärsyyntymisen johdosta jopa negatiivinen?).

Oli miten oli, sen lisäksi, että kiinnitin huomioni hiippatossuissan ruokalan keskellä tanhunneisiin kypsässä keski-iässä olleisiin, "Parinvaihto - NYT!"-huutojen mukaan paikkaansa vaihtaneisiin täteihin ja setiin, kiinnitin minä satunnaisena koulutilojen kuluttajana huomioni lisäksi niihin erilaisiin ja eri paikkaan kiinnitettyihin kyltteihin. Tarjoilenkin seuraavassa laajasta kylttivalikoimasta parhaat palat teille, arvon lukijani:

Kuva 2. Ensimmäiset kyltit luettuani päästin virheellisesti "voi näitä ääliöitä" -sävyisen keskipitkän huokauksen. Kun saavuin tämän kyltin kohdalle, tiesin että aliarvioivat tuhahteluni ovat olleet virhe, joka napsahti omaan nilkkaan. Kylttikäskytyksestä huolimatta (tai ehkä juuri siksi!) kyseessä on hoksaavampi ihmislaji kuin uskommekaan. Yläasteikäiset osaavat tämän kyltin perusteella toimia oikein; entä sinä?

Kuva 3. Sarjakuvahahmot käytösmallien opettajana oli suosittu aihe. Mitä mahtaa Mikki tässä rauhanhenkisessä ohjeessa neuvoa tekemään?

"Syntistä on sauhutella." (tämä oli selvä ja ennalta-arvattava.)

"Kierrätä ja katko sähköjohdot - ja saat luonnon vihertämään."

"Diskojytä ja kadulle valuva bensa ovat pahasta -hyihyi."

Mutta mikä selittää sen, että Mikki pitelee jytänauhurin pistorasiassa olevaa johtoa kädessään?

Kun nyt koulussa ollaan, olisin erittäin tarkka kylttien oikeinkirjoituksessa: lisäisin alla olevaan plakaattiin yhdysviivan sanojen "WC" ja "käyttäytyminen" väliin (tämä taitaa olla enemmän makuasia kuin taivaantosi) ja kirjoittaisin vain täysiä virkkeitä, eli sellaisia, jotka alkavat isolla alkukirjaimella ja päättyvät pisteeseen. Tarkistaisin samalla vaivalla myös kohdan 3. pilkutustarpeen.

Kuva 4. Parhaat kokemukset kylteistä tuli vessareissulla. Seuraavaa kylttiä lukiessa herää yläasteajoista vieraantuneelle monia kysymyksiä:

• Kuinka usein SINÄ käyt WC:ssä niin, että siellä on ruuhkaa, koska kopissa on muitakin itsesi lisäksi? Onko se niin suuri ongelma, että siitä tulee mainita jokaisen WC-kopin oveen kiinnitettävän kyltin kohdassa 1?
• Onko jossain paikka, jossa seiniin piirtely on sallittua eli onko tämä sellainen asia, joka tulee nostaa esille jokaisen oven jokaisen kyltin kohdassa 2? Ja edelleen: jos nähdään tarpeelliseksi mainita, että juuri seiniin piirtely on kiellettyä, onko lavuaariin piirtely kuitenkin sallittua tai puolestaan seinien laveeraus sallittua? Kuinka moni muuten on laveerannut peruskoulun jälkeen? Anyone? Tai käyttänyt niitä ällöttäviä sormet sottaavia huopakyniä, joihin kyllä paketin mukana tuli se tuppi, jota ei kuitenkaan liidun lyhenemisestä johtuen voinut käyttää kuin ensimmäiset 0,5cm liidun eliniästä?
  
• Miksi kohtien 2 ja 3 välissä on kaksi välilyöntiä 1-2-välin yhden välilyönnin sijaan?
• Kohdan 3 toteutus on melko haastavaa, mikäli sen haluaa toteuttaa kirjaimellisesti. Ainakin itse toivoisin, että seuraavan kerran ko. vessaan mennessäni siellä soisi tunnelmallinen jazz-musiikki, ilmassa leijailisi raikas juuri pestyn pyykin tuoksi, sisustus olisi värikäs mutta hillitty, naulassa roikkuisi imukykyinen pyyhe (ei sellainen paksu ja vettähylkivä, joita kaikki uudet pyyhkeet on, vaan mahdollisimman karhea ja imukykyinen), lavuaarin hyllyllä olisi kaunis purkki kallista luxus-käsirasvaa (joka kuitenkin imeytyisi sekunneissa eikä jättäisi käsiä rasvaisen tuntuisiksi) ja varpaideni alla olevan pehmeän maton läpi tuntuisi lattialämmitys.

Vaikka kyltin tekstit olivat hyvin monitulkintaiset ja ajatuksia herättäviä, WC-kyltti ylsi ehdottomalle ykkössijalle "Peltolan koulun parhaat kyltit" -kisassa sen alareunassa olevan kuvasarjan ansiosta. Nyt pitää olla rehellinen: käsi ylös kaikki, jotka ovat kokeilleet WC-askareiden suorittamista kuvasarjan vasemmanpuolisen kuvan osoittamalla tavalla (kokeiluja tämän kohdan lukemisen jälkeen ei lasketa :)

Hämäävintä kuvasarjassa on se, että väärin-merkki on laitettu juuri tuon oikeanpuoleisen kuvan päälle, joka erehdyttävästi muistuttaa sitä tyyliä, joka minulle on lapsuudessa opetettu kyseisten asioiden toimintamalliksi ja jota olen ilmeisen virheellisesti noudattanut jo lähes 30 vuotta. Tämä jos jokin pistää ajattelemaan...

Kielloista huolimatta (tai negatiivisen rajahyödyn = haitan tapauksessa juuri siitä syystä) WC:n seiniin oli kuitenkin piirrelty (olisiko kameravalvonta paikallaan? Ehkä jopa sähköistetty istuinrengas ja kirjoitukseen reagoiva seinämateriaali!?). Onneksi kuitenkin vain lyijykynällä, sillä kuulakärkikynän käyttöoikeudenhan Suomen koulutusjärjestelmässä saa vasta ... yliopistossa? Eikun sielläkin tentit kirjoitellaan lyijykynällä konseptille! Jos tarkkoja ollaan, en siis esim. minä ole saavuttanut kuulakärkikynän käyttöoikeutta koko 16 vuotisen opiskelu-urani aikana (vaikka ATK- ja ompelukoneajokortit kyllä löytyy). Huono kuvalaatu menee jälleen kännykkäkameran piikkiin (koska kuvaajahan on pro).

Kuvat 5-6. Suomen kansainvälistyminen ja maamme kohtaama globalisaatio näkyy myös WC:n seinällä olleesta syvällisestä keskustelusta.

"Take care of my heart. I left it with you."

"Miks **tus kirjoitatte enkkuu? Ollaa **ttu suomalaisii."

Etsitään rikollisesta toiminnasta positiivinen puoli: jälkimmäisen kommentin jättänyt oppilas kuitenkin tunnisti kielen englanniksi!