Kaikki pystyvät ymmärtämään, miten paljon ketuttaa, kun kirjottaa pitkät pätkät omasta mielestään poikkeuksellisen hyvää ja nokkelaa tekstiä, joka sitten, zum-vaan, häviä jonnekin 0-1-suohon. Todella raivostuttavaa! Pahimpia syyllisiä tähän ovat Windowsin, tuon pahuuden ilmentymän, Service Pack -päivitykset ja uudenlaiset hiiret, joissa peukalon kohdalla on BACK-nappi. Kenen idea se voi olla? Ei liftarikaan mene peukalolla taaksepäin, haloo!

Nokkeluus on nyt poissa, joten seuraavassa ihan vaan kuivana faktana viimeaikaisia tapahtumia.

Viikko sitten maanantaina oltiin pitkästä aikaa Seran kanssa agilityä leikkimässä. Ohjaamani junnureeniryhmän harjoitusten jälkeen tehtiin muutama radanpätkä, joissa muisteltiin erityisesti kontakteja (nehän meni aikamoiseksi ripaskaksi Agirodussa, kuten kaikki muistaa). Meni hyvin, koiralla oli turbo päällä ja ohjaajakin pysyi vauhdissa mukana. Koiran herneenkokoiset aivot eivät siis olekaan unohtaneet koko lajia loman aikana, niinkuin pelkäsin! Tästä on hyvä jatkaa!

Viikko sitten keskiviikkona töiden jälkeen suunnattiin (silloin vielä lyhyt) tukka putkellä Keski-Suomeen ja kohti jokavuotista - aina niin tuskaista, hermoja kiristävää, sietokykyä koettelevaa, huumorintajua testaavaa, mutta kuitenkin niin kauan odotettua ja hilpeitä sattumuksia aiheuttavaa - rallitunnelmaa ja erityisesti sen tärkeintä osaa, Perälän orjaleiriä. Keskiviikko ilta/alkuyö meni kampaajan pakeilla (kiitos ihana neiti-J uhrauksesta; kuinka moni tulisi kesken lomaansa kuuntelemaan mun häiriintyneitä juttuja koko pitkäksi illaksi ja näpräisi tukkaakin vielä siinä samalla?! Tämän maailman parhaan parturin yhteystiedot saa multa pyytämällä :) ja torstai, perjantai ja lauantai rallihuumassa. Sera kulki hyvin mukana aamu-, päivä- ja iltariennoissa; mikäs siinä on vesikoiran ollessa, kun järviä ja pallonheittäjiä riittää!


(Tää teksti jäi vähän kesken, kun viikonlopun riennot yllätti, mutta jatkan sitä nyt.)

Rallien ja pienen loman jälkeen (väsyneenä, mutta selvinneenä) palattiin Helsinkiin ja maanantaina arkeen junnureenien merkeissä. Ryhmäläiset veti taas uskomattoman hyvin ja ennen kaikkea kuuntelivat jälleen mielettömän tehokkaasti neuvojani! Reenien jälkeen vetästiin heidän tekemät radat muutaman kerran ja jälleen Sepi oli tulessa: kontakteilla ei ongelmaa, kepit suitsait-sukkelaa alusta loppuun saakka, tiukkoja käännöksiä ja nopeita kurveja. Hyvällä mielellä siis keskiviikon reeneihin!

Keskiviikon reeneissä tehtiin yhtä radan pätkää ja kelloteltiin muutamaa sen pätkää tavoitteena löytää nopein suoritustapa valittavissa olevista. Reenien lopuksi pikkumustiin, isoihin valkoisiin ja itsensä kriittiseen arvosteluun erikoistunut kaksimetrinen vetäs Seran kanssa radan läpi muutamaan kertaan. Se oli niin siistin näköstä! Kun kukaan ei ollut Seran tiellä tai pilaamassa sen suoritusta (ks. palauta mieleen kommentit Janita reeneistä) ja kaiken lisäksi liikkui sulavasti, koira meni kuin tykki! Enemmän siis liikettä ja järkeä mun ohjaukseen, niin Sepe-susi kiitää isänsä lailla! Kiitos koekaniinille tästä silmät avaavasta näystä!

Torstaina käytiin antamassa Napille ajattelemisen aihetta Paloheinän lenkin merkeissä; nyt ne toukokuusta alkaen odotetut juoksut on varmaankin ihan pian tulossa. Niin intensiivisesti Nappi seuraili Seran semitendi-, membranosus-, gluteus- ja gracilis-lihaksistojen seutua.Tämä oli historiallinen lenkki, sillä lauantain jälkeen Napin tiimi on saanut vahvistusta yhden lisänelivedon verran; Toivottavasti nähdään söpöä senõr-Attea pian! En kyllä viitsi sanoa sitä söpöksi sen kuullen, koska ei kukaan mies halua olla "söpö". Kävellessä ja juoruillessa puolitoistatuntinen meni nopeesti. Lisäksi siinä voi myös ottaa opikseen mm. sen, että "teerillä on metsänhoidollisesti tärkeä tehtävä niiden syödessä havupuiden neulasia ja näin osaltaan ylläpitäen luonnon ekosysteemiä". Opittiin myös, että "aina kun vaihdat rotua, aloita nartuista". Tolla keskivertomies pääsee jo aika pitkälle. Parkkipaikalle saavuttaessa vastaan käveli neljä afgaanivinttikoiraa; miten joku voi jaksaa hoitaa sitä turkkia, kun mulle jo oman tukan suoristaminen (20min) on lähes mahdotonta?!