Neljän elinkuukauden aikana Saagalle on muodostunut selkeä käsitys lempparileluista, parhaista nukkumapaikoista ja hyvistä keinoista kerjätä juustoa pöydän ääressä ruokailevalta ihmiseltä. Koska rokotuskortin mukaan eilisen piikittelyn jälkeen Saaga on nyt virallisesti iso tyttö, on aika julkaista kuvakollaasi lempparileluista.

Ihku purulelu. Crocs osaa tehdä ihmisiä miellyttävien sämpyläkenkien lisäksi jotain mieluista myös hampaitaan vaihtavalle pennulle: tähän uppoaa naskalihampaat kuin hammasharja vessanpönttöön, se on sopivan kokoinen pienellekin pennulle ja soikiomuodon takia tää pysyy suussa kuin itsestään. Saagalandian ehdoton hittituote.

 

Herkullinen taisteluhanska. Harjulta Jyväskylästä löytynyt naminamin makuinen ja sopivasti kulutettu yksinäinen rukkanen on suosiossa pentujen lisäksi myös vanhempien hanskanraatelijoiden lelulistalla. Sisällä sanomalehteä ja suuaukko suljettu narulla. Tätä kelpaa raadella ja ravistella!

 

Pehmojalkkis. Tämän kanssa Saagalla on ollut ehkäpä pallon koon takia kana kynittävänä ihan pikkupennusta lähtien. Nyt isona tyttönä pehmopallo on ilmeisesti alkanut tuntua liian nössöltä lelulta, sillä pallon retuuttaminen on viime aikoina hieman vähentynyt (eilenkään Saaga ei tainnut juosta ympäri kämppää pallo suussa kuin 15 minuuttia :) Helppo haukata ja kevyt kuljetella.

(Mää söin jo ne namit täältä pallon takaa. Anna lisää.)

Kielletty ja sallittu hedelmä. Ensimmäisellä mummolan vierailulla puuvajasta mukaan tarttunut koivuklapi on ollut hyvää sallittua energianpurku-purumateriaalia. Olen silmä tarkkana yrittänyt seurata, milloin Saaga saa klapista ensimmäiset neulanterävät puusuikaleet revittyä irti, mutta vielä se ei ole onnistunut. Taktiikka onkin ollut enemmän "leuat yhteen - leuan auki - leuant yhteen".

Viherkasvi sen sijaan ei ole sallittua energianpurku- eikä purumateriaalia. Uskomatonta, miten noin pieni eläin osaa mutustella traakkipuun lehteä erittäin viattoman näköisenä ja samalla seurata sivusilmällä, milloin ihminen huomaa ja alkaa rääkymään. Siinä vaiheessa voikin iskeä hampaat kiinni ja singota koko voimalla kauaksi kasvista salamalähdössä irronneiden lehtien roippeet suupielestä roikkuen...

 

Ylivertaisimmat leikkivälineet: Mila ja Sera. Kuten ensimmäisen autoradan, radio-ohjattavan auton tai itkevän ja pissaavan vauvan saanut lapsi tietää, mikään ei voita motorisoitua elävänkaltaista tai ihan oikeesti elävää lelua. Näin on myös Saagalandiassa: vielä ei ole löytynyt lelua, namia, ihmistä, tekemistä tai ylipäätään yhtään mitään, joka peittoaisi Seran ja erityisesti sisko-Milan vetovoiman. Saaga pystyy leikkimään ihan kevyesti 24/7 (minkä Milan perhe jo varsin hyvin tietääkin ;) ja tämän seurauksena laihduttamaan itsensä maratoonarin mittoihin. "Tehokasta ja pirun hauskaa; kannattaa kokeilla!", lähettää Saaga terveisensä kaikille vyötärömakkaroista tuskaileville.

Kuva: J. Katajalehto