EDIT 14.5.2008:
Tässä ensimmäisenä suoritusvuorossa ollut hyppyrata:
Alku sujui hyvin; 1-2-3-4 aika peruskamaa, valssi nelosen jälkeen. Kepeille (5) tultaessa rengas (10) veti useita koiria vastuttamattomasti puoleensa ja myös Sera kurkki sinne päin esteeltä (4) alas tulleessaan. Kepit meni kuitenkin OK, jonka jälkeen seurasi ennalta arvioituna vaikea kohta: 6-7 jälkeen suora putki (17) näkyy houkuttelevasti. Rataan tutustuessa olin ajatellut päättäväisesti, että "ainakaan putkeen koira ei saa mennä, siitä pidän huolen". Radalla kävikin sitten juuri niinkuin oppikirjoissa lukee; "kun käskytät koiraasi voimakkaasti sen ollessa esteen päällä ja ääntä voimistaaksesi lasket oikein kädetkin nopeasti alas, koirasi luultavasti laskee jalkasta ja rima tippuu". Miten se voi olla niin vaikea älytä ratasuorituksen aikana, kun sen varmasti "vapaalla" tietää ihan hyvin?! Jep jep, eli esteellä (7) rima alas ja vitonen siitä.
Olen aika huono jatkamaan ratasuoritusta virheen jälkeen; varsinkin kiellon, riman tippumisen tai kontaktivirheen jälkeen. Ajattelen asian niin, että vitostuloksella kun ei tee mitään, suorituksen voi jättää kesken siihen paikkaan ja lähtee takasin kotiin reenamaan. Tottahan se on, mutta koska jokainen yrityskin on plussaa, täytyy jatkossa oppia jatkamaan suoritusta paremmin epäonnistumisesta huolimatta.
8-9-10-11-12-13-14-15 hyvin. Esteen 16 Sera ohitti, koska ohjasin sen esteen ohi suoraan edelliseltä aidalta (15) putkeen (17). En tiedä miksi tein niin, mutta nyt kävi näin. Putken (17) jälkeen tarkoitus oli olla esteen (18) takana odottamassa, mutta olin aika myöhässä (koska sattuneet virheet veivät jaloilta innon ja mieleltä tsemppikyvyn). Loppu yhtä suurella sähellyksellä.
Hyppyrata oli siis mukava ja Sera meni hyvin. Omaan suoritukseeni en ollut tyytyväinen.
***
Tässä sitten lauantain agilityrata:
Alku meni mallikkaasti: 1-2-3-4-5. Puomin alastulolla annoin "matto"-käskyn ja jatkoin itse esteen (6) kohdille; Sera pysähtyi hienosti ja jäi odottamaan kontaktille! :) Ai, että olin iloinen! Esteet 6-7-8-9-10 sujuvasti; myös kepit sisääntuloineen meni tosi hyvin. 11-12-13-14-15; helppoo kuin heinänteko ja sitten päästäänkin ongelmakohtaan, eli suoraan juoksupätkään A-este (15) - pituus (16) - aita (17) - aita (18) - putki (19).
Jo ennen omaa rataantutustumistani maksiluokan kisan aikana olin jutellut valkun kanssa, miten tuo pätkä kannattaisi mennä; ohjaanko oikealta vai vasemmalta, miten pysyn Seran vauhdissa juoksusuoran ja erityisesti: miten saan sen juurikin toivottuun putken päähän esteen (2) houkutellessa oikealla ja putken väärän pään vasemmalla. Makseissa oli koirakoita tasaisesti hylätty juuri tuossa kohtaa, joten kohdan vaikeus oli etukäteen tiedossa. Päätin ohjata vasemmalta, koska ajattelin näin pysyväni parhaiten Seran vauhdissa ja välttäväni esteen (2) vetovoiman.
A-esteellä Seran pysähtyi hyvin kontaktille, ja niin minäkin pituuden kohdalle: virhe!! Pysähtymiseni takia en pysynytkään Seran vauhdissa mukana esteelle (18) saakka ja koska oma ohjaukseni kaiken lisäksi oli lievästi vasemmalle vetävää, väärään päähänhän se koira silloin sujahtaa. Seuraavan kerran vastaavaa kohtaa pähkäilevälle suosittelisin:
a) luota koiraasi ja sen kontaktilla pysymiseen, jatka itse vauhdikkaasti ohi ja vasta etumatkaa saatuasi vapauta koira etenemään: näin olet valmiiksi lähempänä kriittistä putkikohtaa ja suuremmalla todennäköisyydellä ehdit ohjaamaan koiran oikeaan päähän putkea
b) ohjaa oikealle puolelle, ja tarkkana esteen (2) kanssa
c) valitsitpa vaihtoehdon a) tai b), harkitse vastaisen käden käyttöä putkelle ohjaamisessa; se olisi saattanut pelastaa meidän mun hitaudesta aiheutuneen virheen, vaan eipä tullut mieleen radalla :)
Kaikista hauskinta oli yleisön kohahdus ja pettymyksen huokaus, kun katastrofi tapahtui :) Kivaa, että on tsemppaajia!
Kokonaisuudessaan olin tosi tyytyväinen agirataan; nopeaa, sujuvaa ja loppua lukuunottamatta ohjaus onnistui! Tästä jäi tosi hyvä mieli ja hyvä mahdollisuus ottaa opikseen sunnuntain Tampereen kisoja ajatellen ;)
Kommentit