Loman ensimmäinen erä lähti liikkeelle hyvin; säät suosivat ja sukulaisia tuli nähtyä useampikin kentällinen. Viikon edetessä mukaan mahtui niin leppoisaa lorvimista kuin kiihkeämpiä hyökkäysjaksoja, eli ensimmäinen kolmannes ohitettiin varsin joutuisasti. Viikon alussa takaraivossa kolkutti pelko siitä, mitä sitten, jos joudutaankin aloittamaan loma vajaalla kentällisellä. Onneksi sain lunastettua Reiskan roheella nelinumeroisella ja 2-alkuisella summalla heti maanantaina mukaan pelikykyiseen jengiin. Loman alussa pöytäkirjaan saatiin siis merkittyä pelikuntoiseksi kokoonpanoksi nelikko Sanna-Sepi-Saaka-Reiska.

Kuvat 1A ja 1B. Onnistuneen suorituksen taustalla on realistinen tavoitteenasetanta. Ensimmäisen lomaviikon tavoitteena kesäinen suomalainen maaseutu, aurinko ja oleilu.

 

Lomasää: puolipilvistä bikinikeliä; enimmäkseen heikkoa etelän- ja lounaanpuoleista tuulta (ei kuitenkaan niin, että tukka menisi sekaisin, vaikkeihän sillä lomalla mitään merkitystä ole, kun päässä on Maatalous-Otra -lippahattu); paikallisia paidan kastelevia ukkoskuuroja (paitsi jos on bikinit; silloin paita ei kastu); ilmanlaatu hyvä, joskin hieman tunkkaisen kuumaa reippaasti liikkuessa; ei kulkua metsäpalovaroitusalueella (tai metsäpalovaroitus ei ollut voimassa ainakaan ennen kulkemista...); päivän pituus 17h 41min, joka riittää mainiosti 10 tunnin yöuniin, kahden tunnin päikkäreihin ja 12 tunnin tehokkaaseen lomailuun.

Kuva 2. Matot kuivamassa aitan rapulla. Kaupunkilaisen käteen tuli rakko fyysisestä työstä.

Loman ensimmäisen erän ensimmäinen kohde oli Suomen paras Sappee - Hauhon Sappee. Lapsuuden kesien nostalgisten uusintojen (sauna, uinti, onginta, marjanpoiminta, mattojen pesu) lisäksi tämän vuoden spesialiteettina olivat tiistaisen ravustuskauden avauksen kunniaksi laiturilta ravustaminen, vierailu suvun uusimmassa tukikohdassa Parolassa (kiinteässä tukikohdassa; puolustusvoimien lapsityövoimaa ei lasketa) ja pankkiautomaattiräjäytys. Selvennyksenä: viimeisimpään osallistuimme vain yleisöstä, jota olikin kerääntynyt kylänraitille Hauhon kokoiseksi, mummoontuvaksi hämäläiskyläksi melkoinen urheiluseurallinen! Kyseessä oli kuitenkin vuoden (ehkä jopa viiden!) suurin tapahtuma.

Kuva 3. Vuoden action-pläjäys maaseudulla: pankkiautomaatin räjäytys yön pikkutunneilla tuplasi seuraavana aamupäivänä kirkolla liikkuneiden määrän, ja tapausta olikin saapunut ihmettelemään kaksi lokaalia. Kuvassa kovia kokenut automaatti, poliisinauhaa ja muovikartioita eristämässä aluetta, jota CSI-tyyppiset pullasudin huiskuttajat tutkivat, sirpaleita automaattia ympäröineistä ikkunoista ja kaksi tyypillistä kantaväestöön kuuluvaa paikallista ihmettelemässä (?) tapahtunutta.

Kaikki blogin uutterat (elitistiset) pikkukokkikolmoset janoavat tietysti turinoita ja lisätietoja ravustuksen onnistumisesta, mutta jääkööt toistaiseksi salaisuudeksi. Siitä riittää sisältöä ihan omaksi kirjoituksekseen. Sen sijaan marjoja on metsässä nyt oikein hyvin; mustikoita ja vadelmia, mutta myös metsämansikoita. Kannattaa kokeilla! Marjaretken onnistumiseksi kannattaa testata marjatuntemuksensa.

Kuvat 4-6. Tehtävä: tunnista marjat - Vinkki: yksi on hyvää hillona lätyn päällä, toista voi käyttää alibina punaviinin maistelun jälkeen ja kolmatta ei löydy metsästä, vaan (naapurin) pihasta.

  

Kuva 7. Nämä pitkäkaulaiset aurataiturit viihtyivät naapurin viljapellolla useita päiviä.

Koko vuoden ristikkokiintiön täyttymisen jälkeen siirryimme maaseudun rauhasta violetinsinisten käsien kanssa Tampereelle. Säät jatkuivat suosiollisina niin itselleni tärkeää retkeilyä kuin koirille tärkeää uimista ajatellen. Lauantaina suunnattiinkin tyttöporukalla Orivedelle Pukalan virkistysmetsään päiväretkelle.

Kuva 8. Kiva kuvitettu reittikartta polun alussa. VR:nkin pitäisi harkita junareitistön kuvittamista, jotta matkat eivät tuntuisi aina niin tuskaisen pitkiltä!

Paikka oli erittäin hyvä valinta; maisemat vaihtelivat alavista suomaisemista jylhiin kallioihin, joilta oli hienot näkymät alueen järville. Pukalaan suuntaan varmasti toistekin! Tämän kerran lenkki alkoi Siitinjärven eteläpäästä, taukopaikaksi valikoitui laavu Valkeajärvellä ennen paluuta Vähä-Musturin kautta autolle. Matkalle sattui mehukkaita mustikkapaikkoja, joista saimmekin kerättyä sopivat satsit kotiinviemisiksi.

Kuva 9. Koirat ihmettelevät Valkeajärven sulavaliikkeisten vedenneitojen liikehdintää.

Reissun kruunasi lämmin sauna ja retkellä paistamatta jääneet makkarat pyttipannumuodossa sähköliedellä lämmitettyinä. Kiitos seurasta Tammelan tytöille! :)

Sunnuntaiaamuna naistenmies Matias 1,5v. vei haamerinsa aamupalalle Amurin helmeen, Amurin työläismuseokorttelissa. Suosittelen; hyvää leipää ja pannaria kohtuuhintaan (santsikuppi kuuluu kauppaan) tunnelmallisessa mummolan tupa -miljöössä. Sinne kannattaa viedä ulkopaikkakuntalaisetkin (myös turkulaiset, jos lupaavat käyttäytyä).

Loman ensimmäinen erä päättyi selvässä johtoasemassa. Seuraavana on vuorossa erätauko - vetäydymme pukkariin vetämään henkeä ja hieromaan uusia kuvioita seuraavaa lomaviikkoa varten. Se on moro.