Sunnuntai-iltana juhannusjuhlilta kotiutumisen ja pienen välikuoleman jälkeen suuntasimme toiseen kotiin Ojankoon, jossa oli luvassa Saagan tähänastisen agilityuran yksi merkittävimmistä tapahtumista: ensimmäiset epäviralliset kisailut. Jokaisesta radasta tuli suoriutua virheettömästi (keinolla millä hyvänsä), palkkaaminen oli tietysti sallittua - sitä jopa vaadittiin ja kokonaissuorituksesta otettiin tietysti aikaa, jotta suuren iltakisan sijoitukset saatiin ratkaistua.

Tässä kisatapahtuman radat numero 1 ja 2. Kaikissa esteissä rimat olivat maassa, mutta siivekkeiden kiertäminen se vasta hankalaa onkin. Radat saattavat nopealla silmäyksellä näyttää hieman samanlaisilta, mutta pentujen mielestä ne olivat kaksi täysin eri rataa, eikä ensimmäisen suorituksen jälkeen voinut ollenkaan aavistaa, miten toinen rata menisi :)

 

 

Saaga suoritti ensimmäiset radat hienosti ja sujuvasti - erityisesti putket, joihin se syöksyy salamana kauempaakin. Pöytää emme ole paljon harjoitelleet, mutta sekin meni puhtaasti - jes!

Tässä välissä kisaa ohjaajat nollasivat tilanteen herkullisen nyyttäripöydän antimilla; piirakkaa, limpparia, karkkia, sipsejä... Tällainen tarjoilu pitäisi olla viikottainen perinne!

Kolmas rata sisälsi useita "takaa"-käskyn paikkoja ja olikin jo vähän haastavampi, joskin toisissaan kiinni olleet siivekkeet hypyillä 2-3/5-6 estivät hyppyjen välistä pujahtamisen ja helpottivat ohjaamista.

 

Kisamaratoni huipentui viimeiseen rataan, jossa tarvittiin keskittymistä ja tarkkuutta. Neljännenkin radan Saaga suoritti hienosti, tarkasti ja nopeasti - oikeastaan niin nopeasti, etten ehtinyt edes tunkea lihapullaa suuhun esteiden välillä. Hieno koira, joka osaa jo kaikenlaista, kunhan vaan malttaa! :)