Kävin eilen ensimmäistä kertaa elämässäni katsomassa niin pieniä koiranpentuja, ikää vasta 4 vuorokautta. Viikko sitten näin Aidan-emän mahan yhtenä kappaleena ja nyt syntyneet pennut siinä mahan vieressä - ei ikinä pystyisi kuvittelemaan, että ne tosiaan vielä muutama päivä sitten ovat mahtuneet sinne sisäpuolelle! Pennut näyttivät hieman näiden kavereiden sukulaisilta :)

(kuva lähde)

Pötkylämäisestä ulkonäöstään johtuen, mulle oli suuri yllätys, miten koiramaisia ne kuitenkin ovat jo tuossa vaiheessa. Pennut mönkivät etujalkojen voimilla edestakaisin, reagoivat kosketukseen, pitävät sorsanpoikasten ääntä muistuttavaa piipitystä, venyttelevät ja haukottelevat. Parasta oli "mopojalan" löytyminen: silitin yhtä pötköä kyljestä, ja takajalka alkoi vimmatusti vispaamaan! :)


Kehitys tapahtuu tuossa vaiheessa uskomattoman nopeasti; pennut ovat lähes tuplanneet syntymäpainonsa jo näiden neljän päivän aikana! Silmät koiranpennuilla aukeaa noin kahden viikon iässä, ja korvat samoihin aikoihin. Hajuaistikaan ei ole kummoinen vielä ensimmäisinä viikkoina (neonantaalivaihe). Hampaan alkavat puhjeta vasta muutaman elinviikon jälkeen.

Ihanaa päästä seuraamaan pentujen kehitystä jo tästä vaiheesta eteenpäin; harvoilla siihen on mahdollisuus! Kiitos! :) Istuin pentulaatikon vierellä eilen illalla/yöllä yli kaksi tuntia ja aika kului hujauksessa. Jotain maagisen hypnotisoivaa siinä on. Onneksi Aida-äiti suhtautui läsnäolooni omaan tyyliinsä rennon letkeästi; häntä heilui jo ovella tervetulotoivotuksissa ja illan kuluessa Aida jopa nukahti rapsutuksen voimasta pentulaatikkoon.