Viime aikoina on ehditty kaikenlaista. Puolet joulukuusta on kohta takana, mutta paljon olisi sekä työ- että yhdistystoimintasektoreilla vielä aikaansaatavaa tälle vuodelle.

HSKH:n syyskokouksessa ennätysyleisö todisti seuran ensimmäisten kunniajäsenten valintaa ja vuoden 2010 SM-mitalistien palkitsemista: Tanelille & mudi Pantselle SM-pronssia ja Heinille & walter Nekulle nuorten SM-kultaa. Hyvä tyypit, hyvä me, hyvä meidän joukkue! :) Yhdistysrintamalla tahti hallihankkeessa kiihtyy, mitä lähemmäksi vuodenvaihde ja valtion liikuntapaikkojen perustamishankeavustuksen hakuajan umpeutuminen tulee. Ojangon koiraurheiluareenan hyvyyttä on perusteltuna jo 60 sivun verran, mutta jotain on varmasti jäänyt vielä sanomatta. Pidetään peukkuja, että ensi lokakuussa Ojankoa koristaa viiden (5) treenikentän / kahden (2) kisakentän kokoinen lämmin sisähalli.

Lähiviikkoina on käynyt myös paljon mukavia yövieraita: ensin viestintäkauneutta Tampereelta ja heti perään tilintarkastajan tarkkuutta Lappeenrannasta. Kiitos juttutuokioista ja tervetuloa pian uudestaan! Lähes hotellisängyn mukavuuteen yltävä retkisänky on aina valmiina palvelukseen.

Joulukuun torstaisin olen saanut olla mukana taitavien vesikoirien agilitytreeneissä Agimestassa Juvanmalmilla. Tunnin treeniaika on saatu tehokkaasti hyödynnettyä, vaikkakin ohjattu aika per koirakko jää väkisinkin hyvin lyhyeksi. Olen pyrkinyt tehostamaan ajankäyttöä toimittamalla treeniharjoitteet kirjallisina reilusti etukäteen, mikä on auttanut erityisesti alun rakentamisurakkaa. Tehdyt harjoitteet löytyvät agitreeniblogista.

Ulkona säät tulee koko ajan raaemmiksi, joten vaihtoehtotekemistä on pitänyt etsiä sisätiloista. Erinomaisiksi ulkoilun korvaajiksi ovat osoittautuneet sekä keilaaminen että lautapelit, tottakai. Ai miten niin kilpailuhenkinen?!

Kuva 1. Ihan pimeetä keilausta Talissa toisen "melko" yllytyshullun kanssa. "Lähdetkö keilaamaan?", Sanna kysyy. "Voiko siinä voittaa?", kysyy Kaisi. Voihan siinä, joten asetelma oli valmis. Paras kierros 136 pistettä hipoi omaa ennätystä.

Kuva 2. Menolippuja Pohjois-Amerikan kaupunkeihin. Matkaeväänä glögi ja mandariinit. Allekirjoittanut palasi maanpinnalle keilailun tuomasta voitonhuumasta.

Kuva 3. Valoisaa ja perinteikästä. Jyväskylän keilahalli, Pupuhuhta. Pisteet ylsivät nipin napin nössörajan (100 pistettä) yli.

Veronpalautus tuli - ja meni. Koska kotonani on "so old season" -isomahainen telkkari, ei mitään kannettavaa musiikkisoitinta, ei läppäriä, eikä kosketusnäytöllistä puhelintakaan, olin oikeutettu palkitsemaan itseni kaikesta puritanismista uudella tietoteknisellä perheenjäsenellä. My iPad, welcome :)

Kuva 4. Uusi perheenjäsen adoptoitiin Ruoholahdesta Verkkokauppa.com-nimisestä hylättyjen ja yksinäisten laitteiden orpokodista. Milloin sinä kannat vastuun ja pelastat omasi?

Kuva 5. Joulukorttien tekeminen on niin hauskaa, että väitän saavani siitä itse iloa vähintään tuplasti sen, mitä vastaanottajat. Tän vuoden perusmateriaaleina olivat reikäkorttipohja, Minna Immosen kuvat ja "Hyvää joulua" -tarrat.

Itsenäisyyspäivää edeltäneenä lauantaina treenattiin Sari Vähäniityn opeissa ja sunnuntaina käytiin kisaamassa Seran kanssa Porvoossa (yksi huono nolla ja yksi hyvä vitonen). Ratoja ehkä myöhemmin.

Messaria edeltäneenä torstaina kannettiin kortemme kekoon sisko-Milan näyttelymenestyksen tukemiseksi ja suunnattiin Reiskan nokka kohti Hyvinkään koirauimahallia. Jaanan kuvaamia videoita tapahtumasta näkyy täällä. Koirat oli aika fiiliksissä tapahtumasta. Dog Day Spa -hoito täydennettiin toki suolahuonekäsittelyllä uinnin päätteeksi.

Kuva 6. Ulkona paukkui pakkanen, mutta sisällä uimahallissa kukaan ei selvinnyt märän koiran ravistelulta.

Viikonloppu oltiin Jyväskylässä. Siellä paettiin koko ajan kiristynyttä pakkasta karkuun elokuviin, jossa viikko sitten tuli ensi-iltaan Rare Exports -jouluelokuva. Hyvät näyttelijät, hauska idea, onnistunut toteutus --> oikein viihdyttävä elokuvaelämys. Trailerin voi käydä katsomassa täältä. Samojen tekijöiden em. elokuvan "tästä se idea sitten lähti" -pätkiä on nähtävissä täältä.

Valitettavasti peltinen perheenjäsen ei päässyt pakkasta pakoon elokuviin tai muuhunkaan lämpimään paikkaan. Lähtötiedot: Pakkasta -22 astetta, auto ei starttaa. Ollut käyttämättä n. 24 h. Käynnistyskaapelit ja virranantoon sopiva toinen auto on, mutta virrattoman konepelti on jäätynyt umpijäähän, eikä sitä saa auki. Miten lähtisit ongelmaa ratkomaan?

Onneksi viisas kuski oli edellsipäivänä parkkeerannut auton oikein sopivasti alamäkeen, harjulta Jyväsjärven rantaan laskettavan Vaasankadun varteen. Ratkaisu: KVG=Googlesta ohjeet haulla "mäkistartti". "Mäkistartti tehdään yleensä alamäkeen eli vaihtamalla ensin vapaalle ja sitten kytkin pohjaan, kun vauhtia on tarpeeksi niin kakkonen/kolmonen silmään. Voidaan tehdä myös tasaisella työntämällä itse vauhtia." Google tietää. Mitenkä ihmeessä naiset ovat ratkaisseet tallaiset ongelmat ennen Google-aikaa?!

Tuumasta toimeen: Reiska vapaalla laskettamaan alamäkeen ja kun vauhti Sohvin jälkeen oli tarpeeksi kova, kytkin ylös ja peukut pystyyn. Voilà! Iloisesti hurahtaen kiitti Reiska maan vetovoimaa siltä saamastaan liike-energiatuesta ja matka kohti Helsinkiä pääsi alkamaan.

Kuvat 7-8. Samalla matkalla Jyväskylästä Helsinkiin matkan alin lämpötila Hartolasta ja matkan ylin lämpötila Keravalta. Aikaeroa 1 h 20 min. Eipä ihme, jos autoakin alkaa toisinaan pännimään.