Loman ensimmäisenä viikonloppuna käytiin Seran kanssa kisaamassa Seinäjoella MM-karsinnoissa. Saaga jäi Tampereelle hoitoon, ja Sera sai YK-SIN kahden ihmisen huomiota KO-KO viikonlopun ajan. Harvinaista herkkua, josta koiraraukka otti tietysti kaiken ilon irti.

Sera keräsi arvokisanollansa jo talven aikana, mutta Saagalta jäi tuplanolla puuttumaan. Yritystä tuplan saavuttamiseksi oli touko-kesäkuun aikana ihan aktiivisesti, mutta osaaminen ei tällä kertaa riittänyt. Ei se oikeastaan lopulta edes harmittanut, sillä Saagan estevarmuus on vielä sen verran puolitiessään, että sille (ja mulle = meille) tekee ihan hyvää treenata vuosi ja näyttää kaikille parasta osaamistamme ensimmäisen kerran vasta vuoden 2012 arvokisoissa.

Uuden karsintaformaatin mukaisesti 45 ihanneajan alittanutta nollatulosta pääsivät lauantain radoilta jatkoon sunnuntain radoille. Me tehtiin lauantaina puhdas rata heti päivän ensimmäisestä kisasta (sij. 9./87), joten päästiin sen radan tuloksella sunnuntain radoille. Tämä rata oli meiltä hyvä: vaikka hävittiinkin voittajalle 2,16 s., ei oltu läheskään hitain nollan tehnyt koirakko, vaan taakse jäi peräti 12 koirakkoa!

Rata oli hauska: ilman liikettä ei pärjännyt, mutta oikealla ajoituksella ja ennakoivalla ohjauksella se oli ihan peruskauraa. Hankaluuksia joillekin koirakoille tuotti erityisesti väli 6-12.

Lauantain toinen rata näytti tältä. Tälle emme siis osallistuneet, koska olimme lunastaneet paikan sunnuntaille jo päivän ensimmäiseltä radalta. Lauantain ratojen jälkeen medeissä jatkoon pääsi 31 koirakkoa (olisi voinut päästä max. 45). Vesikoiria oli yhteensä 7 kpl: Vimma, Rubi, Natso, Sera, Ziki, Hellu ja Deli.

Sunnuntaina eka rata hyllytettiin esteellä nro 4 (putki/A-valinta; Sera valitsi A-esteen). Väärä estevalinta oli itselleni suuri yllätys, sillä ohjasin hypyn (3) vasemman siivekkeen kautta kohti putkea (4). Jostain syystä mun ohjaus ei ollut riittävä ja A-esteen vetovoima oli niin suuri, että se oli Sepin mielestä parempi vaihtoehto. Harmi, sillä olisin halunnut päästä testaamaan A-esteen alastulokontaktin toimivuutta ja ehtimistä esteiden 8-9-10 ohjauksiin.

Tokalta radalta tuli harmillinen - tosi amatöörimäinen vitonen typerästä ohjausmokasta esteellä nro 9. Lähdin kepeiltä (7) pinkomaan kuuttasataa kohti putkea (10) ehtiäikseni putken ulostulon vasemmalle puolelle (putken taakse). Siinä kiihdytellessäni en ohjannut lainkaan hyppyä (9) ja Sera kuuliaisena koirana rynnisti yhtä kovaa sen ohi. Harmi! Eikun nopeesti takaisin ja rata kunnialla loppuun. Tämä jäi harmittamaan - niin typerä virhe!

VIDEO SERAN RADASTA LÖYTYY TÄÄLTÄ.

Sunnuntain kolmas rata meni hyvin; siitä 0 vp. ja sij. 2./21 ja pisteitä 14,4 p. Voittajalle hävittiin kuitenkin yli 3 sekuntia. Pussin ohjasin oikealta puolelta - toisin kuin suurin osa muista ohjaajista. A:n kontakti onnistui hyvin. Keinulla (13) sain hyvin etumatkaa taaksetyöntöön (15).

VIDEO SERAN FINAALIRADASTA LÖYTYY TÄÄLTÄ.

Lopputuloksissa oltiin sijalla 12. Se on kolme pykälää parempi kuin viime vuoden 2010 vastaavissa kisoissa. Ohjauksellisesti olin pääosaltaan tosi tyytyväinen ratoihin, enkä vaihtaisi suunnitelmia, vaikka pääsisin suorittamaan radat uudelleen. Sera toimi omalle tavalleen tyypillisesti jälleen kuin unelma: tekee vain sen, mitä ohjataan ja niin hyvin kuin pystyy. Se ei sovella, säädä eikä hätäile, vaan tekee tosi tarkkaa työtä (ja paikkailee mun ohjausmokia tosi hyvin mun eduksi). Voi kun oppisi luottamaan Saagaankin samalla tavalla.

Muista vesikoirista myös Vimma & Hanna, Rubi & Sanna ja Natso & Miia pääsivät lopputuloslistoille. Hienoa!

Karsintaformaatin muuttuminen ei mielestäni vaikuttanut niinkuin sen toivottiin: kärkeen ei tullut nopeita koirakoita, vaan oikeastaan päin vastoin. Mielenkiintoista olisi laskea, miten joukkuekokoonpanot olisivat muuttuneet, jos myös lauantaina radan tulos olisi otettu pistelaskuun mukaan. Onko joku laskenut tämän vaihtoehdon mukaisia lopputuloksia?

Ongelma ei ehkä kuitenkaan ollut pistelaskussa, vaan radoissa: ne suosivat meidän kaltaisia ei-niin-supernopeita koirakoita. Radoissa oli useita kohtia, jotka nopean koiran kanssa osoittautuivat erittäin haastaviksi, mutta koiran ollessa hitaampi, ohjaaja pystyi valitsemaan toisen ohjauksen ja tilanne helpottui oleellisesti.

Pääasia, että treenikaverit Taneli ja Pantse ylsivät tasoiselleen sijalle ja ovat edustamassa Suomea PM-kisoissa 2011. Hyvä HSKH, hyvä Pantse! :)