Tässä kuvasatoa viime viikon lomailusta. Huomatkaa kuinka sotilaallisesti Sepi poseeraa joka kuvassa. Onkohan seura tehnyt kaltaisekseen, hmmm :)

Viime viikolla ehdittiin käydä moikkaamassa mummua parin päivän verran. Viikon kysymys: jos mummola sijaitsee noin kilometrin päässä Suomen Weberin pisteestä, minne päin kannattaa lähteä mummoa tapaamaan? Jos oikean kunnan oikea kyläkin menee nappiin, saa lisä-selkääntaputuksia. Ja eikun arvaamaan!

Keskisuomalaisia tultiin tapaamaan puolen viikon paikkeilla. Vettä satoi Jyväskylään ajaessa NIIN paljon, että olin ihan varma Reiskan katon pettävän. Vaikka se loistoauto onkin, se ettei pyyhkimiä voi laittaa täysille alkaa ketuttamaan melko syvällisesti viimeistään sadan kilometrin kaatosateessa ajamisen jälkeen... Perille päästiin, joten mitä sitä valittamaan!

Torstaina suunnattiin iltalenkille Muuratsaloon (kuvat 1-4). Sää oli tälle kesälle tyypillinen; harmaa kuin rakennusalan talous, mutta parin tunnin lenkin verran jaksettiin metsässä kenkiämme kastella. Vadelmia oli niin paljon, kuin syödä jaksoi. Menkää ihmeessä tekin tarkastamaan lähimetsänne, ennenkun marjat tulevat täysin ylikypsiksi! Sera kävi tietysti uimassa, ja jouduinpa minäkin jalkani kastelemaan (kuva 2). Tiedoksi vaan, että narupallo ei kellu...

Kuva 1-2. Päijänteen aaltoja. Sää on kuin morsian...
 1853999.jpg1854950.jpg

Kuvat 3-4. Muuratsalossa. Naukulan laavu.
1854036.jpg 
1853997.jpg

Seuraavana iltana virka-ajan jälkeen suunnattiin Sarvivuorelle. Kuulemma siellä asuu entisiä metallimuusikoita ja onhan se kaikille Jyväskylään/Pieksämäen suuntaan matkanneille tuttu paikka, koska juuri Sarvivuoren alla on yksi monista rautatietunneleista, joita Jyväskylään päin tultaessa riittää. Heh, junailusta tulikin mieleen hyvä aihe seuraavalle kirjoitukselle :) Siinä on jo ihan tarpeeksi syytä lähteä sinne lenkille. Kuten toisesta tänään kirjoittamastani tekstistä voitte lukea, Sarvivuoren kuntoreitti oli täynnä outoja kylttejä. Nähtiin myös jylhiä järvimaisemia, vaikka sateisessa iltahämärässä ne eivät päässeetkään aivan oikeuksiinsa (kuva 5).

Kuva 5. Keskisuomalaista järvimaisemaa. Sää on edelleen kuin morsian...
1854001.jpg

Reitti eteni mukavissa maisemissa järven rantojen mukaisesti, kunnes jossain vaiheessa ajauduttiin väärille reiteille ja vastaan tuli pelottava kyltti.

Kuva 6. Öljyvarasto ja järviseutu ne yhteen soppii...
1854009.jpg

Siis ölyvaraston! Vaikken mitään luonnonsuojelusta ymmärräkään, öljyvarasto Päijänteen rannalla ei kuulosta kovin hyvältä, ainakaan noin niinkun pitkän tähtäimen ajatuksena...

Jotain kaunistakin nähtiin vielä loppureissusta (kuva 7).

Kuva 7. Retken taidekuva: hieno taivas!
1854016.jpg

Lauantaina päivällä ennen jotain noin piirinmestaruustason keihäskisoja käytiin melomassa Päijänteellä. Sää oli kerrankin aurinkoinen ja lämmin; viikkohan niitä lomakelejä vasta odoteltiinkin! Edettiin rauhassa rantoja pitkin, kurkittiin rannalla oleviin mökkeihin ja nähtiin pikkukaloja. Kanootti on siitä hieno vehje, että sillä ei tarvi ajatella matalikkoja tai kiviäkään sen suuremmin, koska sillä pääsee melkein mistä vaan (kuva 8). Sera on kokenut kanoottikoira ja tähysteli tarkkana koko matkan (kuva 9).

Kuva 8. Kaislikossa suhisee.
1854002.jpg

Kuva 9. Vesikoira työssään melojan apurina.
1854005.jpg

Käytiin katsomassa järveltä päin sitä eilistä lenkkiä järkyttänyttä löytöä; öljyvarastoa (kuva 10). Aika karu näky; mitenköhän vaikuttaa vastarannan mökkitonttimarkkinoihin?! Elämä on julmaa (nimim. 20 tuhatta kilometriä vuodessa bensiiniautolla ajava).

Kuva 10. Kumpi puoli kuvasta näyttää mieleisemmältä?
1854003.jpg
(kuvaan lisättu viiva keskelle ja nuolet taivaalle; muuten ei muokattu)

Jopa Sera väsyy joskus! Loppumatkasta maisemat ei jaksaneet kiinnostaa ihan jokaista retkelle lähtenyttä, ja Sera ottikin päikkärit kanootin pohjalla.

1854024.jpg