Tänään oli eka kerta junnuagialkeiskurssia, jossa olen apukouluttajana. Ennen tuntia verkkokalvolle oli piirtynyt niin elävästi oma alkeiskurssille osallistuminen 1,5 vuoden takaa: Sera pelkäsi putkea, pussia, A:ta, keinua ja varmaan vähän puomiakin, oli ihmeissään sisähallin hälinästä, koirat meni minne sattui, oli kylmä, eteneminen oli tuskaisen hidasta, ei saanut pitää koiraa vapaana, vaikka sitä ärsytti hihnan kanssa toimiminen jne.

Toista maata oli tämän alkeiskurssin eka tunti: Aikamoisia koirakoita, koko sakki! Nehän osasivat jo vaikka mitä, teki kaiken niinkuin piti eikä mikään tuntunut tuottavan ongelmia! Olin aika ihmeissäni, sillä vaikka joukossa oli myös ei-niin-päätäpahkaa-joka-paikkaan-säntääviä-koiria (mm. koikkeri, mudi, espves), olivat nämäkin tosi rohkeita ja suorittivat ensimmäisen tunnin asiat (aita, putki ja harjoitus-A) ilman tutinoita ja tuijotteluja. Tunnen itseni tosi etuoikeutetuksi, että ensimmäiset koulutuskokemukseni tulevat tällaisesta ryhmästä!